Johdanto

 

Tämän päiväisessä saarnassa opimme keneltä, kuinka ja mitä varten Jumala pelastaa meidät.

Lisäksi saamme tietää, mikä oli Johannes Kastajan rooli Jumalan pelastussuunnitelmassa. Täten saamme vastauksen viime kerralla avoimeksi jääneeseen kysymykseen: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?”

Viime kerralla näimme, kuinka Jumalan Sakariaalle ja Elisabethille aiemmin antamat lupaukset täyttyivät. Heille syntyi lapsi kaikkien suureksi iloksi. Mutta jopa keskellä suurta iloa Elisabetin ja Sakariaan kuuliaisuutta koeteltiin. Sakariaan usko Jumalaan ei kuitenkaan horjunut. Hänen aiempi koettelemuksensa hänen tullessaan kuuromykäksi oli tehnyt tehtävänsä ja lisännyt hänen luottamustaan Jumalaan ja hänen sanaansa.

Naapurit ja sukulaiset halusivat nimetä lapsen sen aikaisen tavan mukaan. Mutta sekä Sakarias että Elisabet vastustivat perheidensä ja ystäviensä painostusta ja pysyivät kuuliaisena Jumalalle. He nimesivät lapsen Johannekseksi Jumalan ohjeiden mukaan. Sen seurauksena Jumalan tahto toteutui ja Sakariaan aiemmasta tottelemattomuudesta aiheutunut kuuromykkyys poistettiin. Välittömästi hän ylisti Jumalaa. Tämän kaiken lopputuloksena väki hämmästeli Jumalan mahtavuutta. Näin ollen kaikki voittivat!

 

Mutta palatkaamme takaisin Sakariaaseen ja hänen ylistykseensä Jumalalle, mistä luimme lyhyesti viime kerralla jakeesta 64: Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.  Tänään tarkastelemme yksityiskohtaisemmin, kuinka hän siunasi eli kiitti Jumalaa. Tämän kautta opimme keneltä, kuinka ja mitä tarkoitusta varten Jumala pelastaa meidät. Nämä kaikki selviävät jakeista 67—80, joissa on Sakariaan profeetallinen laulu, jota kutsutaan nimellä ‘Benedictus’. Laulun ensimmäinen sana on ”Kiitetty”, joka on latinaksi ”Benedictus”. Sakariaan ylistys on hyvin saman kaltainen Marian ylistyslaulun kanssa (jakeet 46-56) tunnelmaltaan ja juutalaisilta piirteiltään. Siinä käytetään Vanhaan testamenttiin pohjautuvia juutalaisia ilmaisuja tuomaan julki, kuinka Jumala on arvollinen saamaan ylistystä, koska hän täytti lupauksensa siunata kansansa Aabrahamin liiton mukaisesti ja pelastaa sen Daavidin jälkeläisen kautta. [1]

 

Lukekaamme Luukas 1:67—80:

Luuk. 1:67 Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:

Luuk. 1:68 “Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen

Luuk. 1:69 ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta

Luuk. 1:70 – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – 

Luuk. 1:71 pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, 

Luuk. 1:72 tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,

Luuk. 1:73 sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;

Luuk. 1:74 suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä

Luuk. 1:75 pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.

Luuk. 1:76 Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,

Luuk. 1:77 antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa,

Luuk. 1:78 meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,

Luuk. 1:79 loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.”

Luuk. 1:80 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.

 

Täytettiin Pyhällä Hengellä (j. 67)

Luuk. 1:67 Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen…

Tämän jakeen mukaan Sakarias ”ennusti”. Mitä tämä tarkoittaa?

Monet sekoittavat ennustamisen, eli raamatussa ilmenevän profetoimisen lahjan, kykyyn ennustaa tulevaisuuden tapahtumia. Vaikka profetoimisen lahjaan saattoi kuulua tietää jotakin tulevaisuudesta, se oli kuitenkin pääosin julistamisen lahja, Jumalan viestin antamisen lahja. Kreikankielinen sana, joka on käännetty ”ennusti”, tarkoittaa ”julistaa”. Kyse on siis Jumalan tahdon ilmoittamisesta.[2]

Lukiessasi jakeet 67-79, niiden kauneus ja sisältö saattoivat tehdä vaikutuksen. Luuletko sen johtuvan siitä, että Sakarias oli lahjakas runoniekka? Vai johtuiko näiden jakeiden suurenmoisuus jostakin muusta tekijästä?

Jae 67: ”Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen”

Sakariaan ylistyksen kauneus oli Pyhästä Hengestä. Hän täyttää, ilmoittaa, puhuu ja ohjaa (Luuk. 1:67; 2:27; 4:1; 12:12; Apt. 15:28). Tämän johdosta Sakariaan ylistys oli ”taivaallisen kaunis”. Tämä sama tapahtui Sakariaan vaimolle Elisabetille aiemmin jakeessa 41 hänen tavatessaan Marian. Nyt Sakarias Pyhän Hengen ohjaamana ilmoittaa Jumalan selityksen näistä epätavallisista tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa[3].

 

Keneltä Jumala pelastaa meidät? (j. 71, 79, 77)

Lukiessamme jakeet 67—80, mikä niissä oli mielestäsi Sakariaan julistuksen pääaihe? Oliko se vanhan, hedelmättömän pariskunnan ilo heidän saadessaan viimein lapsen? Oliko kyse kenties kuuliaisuudesta?   Korostan seuraavassa muutamia sanoja päivän jakeista:

 

Luuk. 1:68 “Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen

Luuk. 1:69 ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta

Luuk. 1:71 pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, 

Luuk. 1:74 suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä

Luuk. 1:77 antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa,

Luuk. 1:79 loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.”

 

Sakariaan kiitoksen ja Luukkaan ensimmäisen luvun pääaihe on pelastus.[4] Lunastus, pelastus ja vapaus koittavat. Jumala käynnisti tapahtumasarjan, joka toteuttaa hänen Aabrahamin ja Daavidin liittonsa, jotta hänen kansansa pelastuisi. Tästä Sakarias kiitti Jumalaa. Mutta miltä tai keneltä Jumala pelastaa kansansa? Vastaus on jakeissa 71, 77 ja 79.

 

Hän pelastaa meidät vihollisiltamme, kaikkien meitä vihaavien kädestä:

Luuk. 1:71 pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, 

Vanhassa testamentissa Jumala pelasti Israelin tavan takaa sitä voimakkaampien vihollisten käsistä, kuten Egyptin ja Edomin, ja niiltä, jotka vihasivat sitä, kuten faaraolta ja Haamanilta. Tulevaisuudessa, Kristuksen toisessa tulemuksessa, Jumala vapauttaa jälleen kerran kansansa ja kaikki omansa heidän vihollistensa käsistä. Sakariaan ennustuksessa oli kyse sekä poliittisesta että hengellisestä pelastuksesta. Mutta Sakarias ei tiennyt, että poliittinen pelastus, Israelin iankaikkinen pelastus poliittisilta vihollisiltaan, lykkääntyisi. Se johtui siitä, että Jeesuksen ilmoitettua kuka hän todella oli, useimmat juutalaiset hylkäsivät hänet ja hänet ristiinnaulittiin (13:31–35; 19:44). Messiaan edelläkävijä, Johannes Kastaja, mestattiin ja Messias kuoli ristillä.

 

Kiitämme Jumalaa, että tämä ei kuitenkaan ollut kertomuksen loppu. Jeesus nousi kuolleista ja astui taivaisiin. Nyt, odottaessamme Kristuksen toista tulemusta,[5] Jumala pelastaa meidät vihollisiltamme ja niiltä, jotka vihaavat meitä, jopa tässä elämässä, juuri nyt:

Matt. 10:28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Matt. 10:29 Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.

Matt. 10:30 Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.

Matt. 10:31 Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

 

Tämä tarkoittaa, että meidän ei pidä pelätä ihmisiä. Miksi näin on? Koska jopa pieni, arvoton lintunenkaan, varpunen, joita myytiin muutamalla sentillä, ei putoa maahan Jumalan sitä sallimatta. Miten sitten saatat kuvitella, että Jumala sallisi mitään odottamatonta tapahtuvan sinulle, joka olet paljon suuriarvoisempi. Jumala jopa tietää pääsi hiusten lukumäärän, mikä osoittaa meidän olevan hänelle tärkeitä, puhumattakaan siitä, että Jeesus kuoli ristillä edestämme. Jos hän kärsi ja kuoli edestämme, jonka seurauksena Jeesus sai meidät rakkauden lahjana Jumalalta, luuletko hänen unohtavan sinut, lopettavan sinusta huolehtimisen tai sallivan sinulle tapahtuvan mitään, joka ei ole sinulle hyödyksi? Ei tietenkään (Room. 8:28). Hän maksoi kalliin hinnan, oman verensä, ostaakseen sinut.

 

Tämä ei tietenkään tarkoita, että et kohtaisi vaikeuksia, mutta ne ovat sinun hyödyksesi. Muista, kuinka nuori Joosef kärsi orjuutta monia vuosia ja siten hänen luonteensa hioutui paremmaksi. Vaikeudet valmistelivat häntä Egyptin pääministerin rooliin. Jumala pystyy halutessaan pelastamaan meidät vihollistemme käsistä, joko estämällä tietyt tapahtumat tai, kuten Joosefin tapauksessa, muuttamalla näennäisesti pahan ja vaikean tilanteen lopulta meidän eduksemme ja siunaukseksemme. Näin ollen kukaan ei voi vahingoittaa meitä ilman Jumalan suostumusta. Nyt kysymys kuuluu, elämmekö me tämän vaatimalla tavalla, hänen kunniakseen? Vai elämmekö pelon vallassa ajatellen, että Jumala on valehtelija? Meistä jokaisen on syytä pohtia tätä.

 

Niinpä Jumala voi pelastaa meidät vihollisiltamme tässä ja nyt. Mutta hän pelastaa meidät myös hengellisesti ja iankaikkisesti. Hän tekee sen pelastamalla meidät itseltämme. Onko sinusta yllättävää, että Jumala pelastaa sinut itseltäsi. Mitä tämä tarkoittaa?

 

Jumala pelastaa meidät itseltämme:

Luuk. 1:79 loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa

Raamatun mukaan elimme syntisinä, ennen pelastustamme, piittaamatta Jumalasta kovasydämisyytemme vuoksi. Meidän mielemme oli pimeyden vallassa ja antauduimme halukkaasti mitä moninaisimpiin synteihin (Ef. 4:17-19). Toisin sanoen me istuimme pimeydessä, joka johtaa kuolemaan, ja sen jälkeen toiseen kuolemaan, ikuiseen kadotukseen, eli helvettiin.[6] Tietyllä tapaa olimme kuin huumausaineiden käyttäjät, jotka rakastavat huumeitaan niin, että he eivät ole tietoisia siitä vahingosta, mitä se tekee heille, vaikka kaikki muut käsittävät sen. Mutta kiitos Jumalalle, hän pelastaa meidät itseltämme; meidät, jotka istumme kuoleman varjossa, ajatuksiemme ollessa täysin pimentyneinä.

Sen lisäksi, että hän pelastaa meidät vihollisiltamme ja itseltämme, Jumala pelastaa meidät joltakin paljon vaarallisemmalta. Tiedätkö, mikä se on?

 

Jumala pelastaa meidät itseltään:

Luuk. 1:77 antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa

Oikeudenmukainen ja vanhurskas Jumala vaatii synnin tuomitsemista. Jos hän sallisi ihmisten, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan, päästä rikoksistaan vapaaksi, silloin hän kieltäisi oman oikeudenmukaisen luontonsa. Oikeudenmukaisuus vaatii kaikkien rikosten rankaisemista. Meidän epäonneksemme rikkomukset ääretöntä Jumalaa vastaan saavat osakseen iankaikkisen rangaistuksen helvetissä. Jos tämä vaikuttaa silmissäsi äärimmäiseltä, se johtuu siitä, että Jumalan silmissä synti on äärimmäisen vakavaa. Me emme edes käsitä synnin täyttä pahuutta, koska olemme niin tottuneet siihen. Se on rinnastettavissa siihen, että jos joku ei ole ottanut suihkua kuukausiin, hän ei huomaa, kuinka pahalta hän ja muut hänen ympärillään olevat likaiset ihmiset haisevat. Samoin on synnin kohdalla. Me emme näe sen kauheutta niin kuin Jumala näkee, koska olemme tottuneet siihen.

 

Mutta Johanneksen lähetystyön kautta, jossa julistettiin parannusta ja syntien anteeksiantoa (Mark. 1:4), Jumala kertoi, kuinka voimme pelastua meitä kaikkia odottavasta rangaistuksesta. Kuten Sakarias kuvaili sen, Johannes valmistaisi kansaa siihen, mitä Jumala toteuttaisi Messiaan kautta. Johanneksen tehtävänä oli julistaa, kuinka henkilökohtainen pelastus saavutetaan parannuksella ja sitä seuraavalla syntien anteeksiannolla.

 

Kuinka Jumala voi antaa synnit anteeksi ja olla oikeudenmukainen tuomari? Jos paikallisen oikeusistuimen tuomari päästäisi kaikki rikolliset vapaaksi antamalla heille anteeksi, ihmiset toteaisivat aivan oikein, että tämä tuomari ei ole oikeudenmukainen jättäessään lainrikkojat rankaisematta. Kuinka Jumala voi siis antaa syntimme anteeksi ja olla silti oikeudenmukainen?

 

Kuinka Jumala pelastaa meidät? (j. 68-70, 78-79)

Luuk. 1:68 “Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen

Luuk. 1:69 ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta

Luuk. 1:70 – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – 

 

Tässä Sakarias kiittää Jumalaa, siis ylistää häntä, koska hän oli katsonut[7] kansansa puoleen ja valmistanut sille pelastuksen[8] kohottamalla sille pelastuksen sarven, niin kuin hän lupasi VT:n profeettojen sanoilla. Sakarias puhui tulevista tapahtumista menneessä aikamuodossa, ikään kuin ne olisivat jo tapahtuneet, [9] koska Jumalan lupauksiin voi ja pitää suhtautua tällaisella varmuudella.

 

Mitkä ovat nämä tekstissä mainitut ”pelastuksen sarvi” ja ”Daavidin huone”? Daavidin huone tarkoittaa Israelin kansakuntaa (1:54, Apt. 4:25) ja erityisesti Daavidin sukulinjaa, johon Jeesus kuului äitinsä Marian verenperinnöllä. Samoin hän kuului siihen isäpuolensa Joosefin kautta, koska oli hänen ottolapsensa. Joosef näet kuului niin ikään Daavidin sukuun.[10] Ilmaisua ”pelastuksen sarvi” käytetään Raamatussa voiman symbolina. Sarvipäiset eläimet käyttivät sarviaan taistellessaan. Olet saattanut nähdä kuvia muinaisaikojen sotilaista, joilla on sarvet kypärässään osoituksena suuresta voimastaan. Messiasta pidetään tällaisena suurena sotaurhona. Jumalan tarjoama pelastus on voimallinen tuhoamaan kansansa vihollisen ja vapauttamaan sen voitokkaasti. [11]

 

Jakeet 71—74 osoittavat tämän ”pelastuksen sarven” voiman käytännössä:

Luuk. 1:71 pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, 

Luuk. 1:72 tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,

Luuk. 1:73 sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;

Luuk. 1:74 suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä

 

Tällä tavoin Jumala siis pystyy antamaan syntimme anteeksi ja kuitenkin olemaan oikeudenmukainen rankaisemalla syntiä. Hän katsoi kansansa puoleen ja lunasti sen pelastuksen sarvella. Jumala katsoi puoleemme Messiaalla, Jeesuksella:

Luuk. 1:78 meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto[12] korkeudesta,

Luuk. 1:79 loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.

 

Vartuttuaan aikuiseksi, Johannes julisti pelastusta, osoitti tien Jeesuksen luo, joka puolestaan mahdollisti pelastuksen kärsimällä syntiemme rangaistuksen. Hän maksoi syntien rangaistuksen ristillä. Kun oikeus oli täyttynyt, Jumala oli edelleen oikeudenmukainen ja ne meistä, jotka tekevät parannuksen synneistään ja hyväksyvät Jeesuksen Herrana elämäänsä, saavat anteeksiannon ja pelastuksen. Näin Jumala pelastaa meidät.

Seuraavaksi pitää esittää tärkeä kysymys, miksi? Miksi ja mitä tarkoitusta varten Jumala pelastaa meidät? On se siksi, että saisimme nauttia taivaasta? Onko se siksi, että voisimme nauttia materiaalisesta vauraudesta? Onko se siksi, että olemme niin erinomaisia ja pelastuksen arvoisia? Saatamme luulotella näin, mutta nämä eivät ole syitä, jotka Raamattu ilmoittaa meille.

 

Mitä tarkoitusta varten Jumala pelastaa meidät? (j. 72, 74, 75, 78)

Luuk. 1:72 tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,

Luuk. 1:73 sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;

Luuk. 1:74 suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä

Luuk. 1:75 pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.

Luuk. 1:78 …meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta.

(korostukset kirjoittajan)

 

Sekä edelläkävijä Johannes että Messias Jeesus olivat Jumalan laupeuden osoituksia. Pelastaessaan meidät Jumala ilmaisee laupeutensa[13] ja uskollisuutensa antamilleen lupauksille antaen meille samalla kyvyn palvella häntä.[14] Jumala ei tietenkään tarvitse kenenkään palvelua, koska hän on täysin itseriiittoinen, mutta kuten näemme, hän toimii näin omaksi kunniakseen ja meidän hyödyksemme.

 

Ensimmäiseksi, meidän on muistettava, että Jumalan ei tarvitse pelastaa ketään. Mutta hän pelastaa, koska hän on laupias. Yli tuhat vuotta ennen Sakariasta ja Johannes Kastajaa Jumala laupeudessaan antoi Aabrahamille lupauksen suuresta kansakunnasta ja kuinka kaikki maan asukkaat saisivat siunauksen hänen kauttaan (1. Moos. 12:1-3).[15] Jumala antoi niin ikään Aabrahamin jälkeläiselle, kuningas Daavidille, lupauksen Daavidin sukulinjasta tulevasta kuninkaasta, joka hallitsisi iankaikkista valtakuntaa. [16]

 

Näin ollen tuomalla kansansa pelastukseen Jumala täyttäisi laupeuden lupauksensa Israelin patriarkoille (Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille). Miksi Jumala tekee kaiken tämän? Selvä syy tähän on tietenkin ”omaksi kunniakseen”. Raamatun mukaan kaikki, mitä Jumala tekee, on viime kädessä hänen omaksi kunniakseen. Tämä voi kuulostaa itsekkäältä, mutta jos pohdit sitä syvällisemmin, jos Jumala ei toimisi näin, hän halventaisi itseään, joka olisi tietenkin synti.

 

Jos ystäväsi tekee kaiken tekemänsä hyvän syyn eteen, syyttäisitkö häntä? Et tietenkään! Jos hän tekee kaiken tekemänsä maailman parhaan syyn vuoksi, syyttäisitkö häntä? Et tietenkään! Mikä on sitten kaikkein parhain ja täydellisin syy maailmassa? Se on Jumala itse.

 

Niinpä Jumalan itse täytyy tehdä kaikki loppujen lopuksi itsensä vuoksi ja omaksi kunniakseen. Mooses tiesi tämän. Kun Mooses pyysi Jumalaa olemaan surmaamatta kaikkia israelilaisia 4. Moos. 4, mihin Mooses vetosi? Sanoiko Mooses: ”Odota Jumala, älä surmaa heitä, he eivät ansaitse sitä.” Ei sanonut. Mooses vetosi Jumalaa olemaan surmaamatta israelilaisia omaksi kunniakseen niin, että Egypti ja muut kansakunnat eivät ajattelisi, että Jumala oli tuonut Israelin pois Egyptistä, mutta ei pystynyt huolehtimaan heistä erämaassa. Hes. 20:9 antaa tästä yhteenvedon: Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten keskellä he olivat ja joitten silmäin edessä minä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta (ks. myös Ps. 106:8).

 

Jumala toimi oman nimensä tähden, niin kuin hän aina tekee, muussa tapauksessa hän ei olisi täydellinen ja näin ollen palvontamme arvoinen. Jes. 48:11 käy ilmi, miksi Jumala puhdistaa kansaansa koettelemusten kautta: Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna.

 

Jumala tekee kaiken, jopa saattaa sinut koettelemuksiin, oman kunniansa tähden. Miksi näin on? ”Kunniaani en minä toiselle anna.” Meidän, hänen lastensa, onneksi Jumala on rakastava ja laupias, joka yhdistää oman kunniansa, meidän etumme ja meidän siunauksemme (Room. 8:28). Jakeet 74—75 auttavat meitä ymmärtämään tämän.

Luuk. 1:74 suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä

Luuk. 1:75 pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.

 

Pelastus johtaa palvelemisen etuoikeuteen. Jumala pelastaa kansansa vihollisten käsistä, jotta he voivat palvella häntä koko elinaikansa, ilman pelkoa, pyhyydessä ja vanhurskaudessa. Tämähän ei ole mitään uutta. Muistatko, minkä syyn Jumala antoi faaraolle vaatiessaan häntä päästämään Israelin lähtemään? ”Päästä minun kansani palvelemaan minua erämaassa” (2. Moos. 7:16). Tästä syystä Jumala vapautti kansansa Egyptistä, tästä syystä Jumala vapauttaa kansansa kaikista sen vihollisista Kristuksen toisessa tulemuksessa, ja tästä syystä Jumala vapautti meidät synnistä ja sen tuhoisista seurauksista, että me voisimme palvella häntä ilman pelkoa, pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään koko elämämme. Vanhurskaus tarkoittaa hänen käskyjensä noudattamista ja pyhyys tarkoittaa, että meidät on erotettu Jumalaa varten.

 

Samoin kuin Jumala tekee kaiken maailmankaikkeuden parhaimmasta syystä, itsensä vuoksi, laupeudessaan hän on vapahtanut meidät, jotta mekin voisimme omistautua täysin maailmankaikkeuden parhaimmalle syylle, Jumalalle. Toisin sanoen, Jumala pelasti meidät itselleen vihollisiltamme, meiltä itseltämme ja häneltä itseltään.

 

Kuinka palvelemme Jumalaa (j. 80)

Jumala pelasti sinut, jotta voit omistautua hänelle täysin, kokonaisuudessaan. Sitä elämäsi omistataminen Jeesuksen herruudelle merkitsee. Johannes oli hyvä esimerkki tästä: Luuk. 1:80 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.[17]

 

Jakeen 75 perusteella Jumalaa on palveltava Jumalaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa. Täten, meidänkin olisi saatava aikaan enemmän kuin pelkkää touhotusta Jumalan eteen. Palvelumme on oltava elämäntapa. Kyse on jatkuvasta palvonnasta, jonka pitäisi leimata elämäämme nyt ja joka on varmasti meille ominaista ikuisuudessa Jumalan luona ollessamme (”kaikkina elinpäivinämme”, j. 75).

 

Kuinka tämä on onnistunut sinun elämässäsi? Onko elämäsi tärkein tehtävä palvella Jumalaa vai onko sinulla muita ensisijaisia tavoitteita, kuten isompi talo tai auto, pidemmät lomat, uralla eteneminen, parempi terveys, jne.? Näissä ei itsessään ole mitään väärää niin kauan kuin ne tehdään Jumalan kunniaksi. Onko se kaiken tekemäsi pohjimmainen motivaattori? Minun on tunnustettava epäonnistumiseni tältä osin. Mutta Jumalan armosta ja Pyhän Hengen avustuksella meidän tahtomme ja halumme muuttuvat niin, että haluamme palvella Jumalaa yhä enemmän. Jos tarkastelet, millaista elämäsi oli vuosi tai kaksi sitten, toivon elämäsi olevan nyt pyhempää, vanhurskaampaa ja palvelevan Jumalaa paremmin.[18] Toivon, että tämä tuo sinulle aikaisempaa suuremman ilon.

 

Tosin, useimmiten hengellinen kasvumme ei ole suora viiva ylöspäin. Joten, älä joudu epätoivoon, jos elämäsi ei ole täysin Jumalan ohjauksessa. Tällä puolen taivasta niin ei koskaan ole, eikä voikaan olla. Jeesus teki sen puolestamme. Siksi hän eli täydellisen elämän sinun puolestasi, koska sinä et pysty siihen! Tartu Jeesukseen ja hänen vanhurskauteensa ja pidä tiukasti kiinni. Itse asiassa hän auttaa sinua tarttumaan häneen ja pitää sinusta kiinni käsillään. Hän ei koskaan irrota käsiään sinusta (Hepr. 13:5).

 

Sillä välin odottaessamme taivaaseen pääsyä, jolloin pystymme palvelemaan häntä täydellisesti, ilman pelkoa, täydellä pyhyydellä ja vanhurskaudella, ilman maallisia vihollisia ja synnillisen lihamme haitallisia vaikutuksia, kehotan sinua turvautumaan ”tavallisiin” armon, rukouksen ja Jumalan Sanan menetelmiin edistyäksesi jumalisuudessa ja saavuttaaksesi voittoja synnistä, vaikka pieniäkin, askel askeleelta. Pyydä Jumalaa antamaan sinulle halu ja kyky elää lähempänä häntä.

 

Muistathan, että pelastuessasi orjuutesi synnille päättyi. Voit taistella sitä vastaan voitokkaasti. Koska olet syntinen, et voita synnin houkutuksia joka kerta. Mutta pystyt kasvattamaan vanhurskauttasi Pyhän Hengen työskennellessä sisälläsi. Se, kuinka tehokas tämä prosessi on, riippuu siitä, kuinka lähellä voimanlähdettä, Jumalaa, sinä elät. Rukoile tämän puolesta.

 

 

Rukoilkaamme

Me kiitämme sinua, Jumala, että pelastit meidät Jeesuksen uhrin kautta vihollisiltamme, itseltämme ja sinun oikeudenmukaiselta tuomioltasi. Kiitämme, että olet antanut meille lahjaksi maailmankaikkeuden täydellisimmän lahjan, itsesi, Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Auta meitä elämään Johanneksen tavoin, olemaan vahvoja Hengessä niin, että voimme palvella sinua paremmin sinun kunniaksesi ja omaksi iloksemme. Auta meitä ymmärtämään tämä todellisuus selkeästi, jotta antaisimme sinulle elämässämme etusijan ja jotta sinä antaisit elämällemme todellisen merkityksen vastakohtana monille epäjumalillemme, kuten elämän turhuuksille ja maalliselle mammonalle, jotka eivät koskaan ole tyydyttäneet meitä, eivätkä tule tyydyttämään.

 

Auta meitä luopumaan itsemme jumaloimisesta, johon me syyllistymme joka kerta tehdessämme syntiä. Auta meitä käsittämään ja katumaan, että joka kerta tehdessämme syntiä korotamme itsemme ylimmäksi auktoriteetiksi ja epäjumalaksi sen sijaan, että palvelisimme ja alistuisimme sinulle, ainoalle oikealle Jumalalle.

 

Me kiitämme, että olet laupias meitä kohtaan ja silloinkin, kun epäonnistumme, sinä ohjaat meitä yhä enemmän Jeesuksen kaltaisiksi omaksi kunniaksesi ja meidän hyödyksemme. Sakariaan tavoin me ylistämme sinun suuruuttasi. Aamen!

 

 

 

 

 

Viiteet

[1]     Green, J. B. (1997). The Gospel of Luke (p. 115). Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans Publishing Co.

[2]     Tulkita Jumalan suunnitelmia, tehdä Jumalan totuudet tunnetuiksi niin, että ne vaikuttavat ihmisiin. https://www.gotquestions.org/gift-of-prophecy.html

[3]     Marshall, I. H. (1994). Luke. In D. A. Carson, R. T. France, J. A. Motyer, & G. J. Wenham (Eds.), New Bible commentary: 21st century edition (4th ed., pp. 983–984). Leicester, England; Downers Grove, IL: Inter-Varsity Press.

[4]     Sana itsessään tarkoittaa vapautusta tai suojelua, oli kyse sitten fyysisestä terveyden säilyttämisestä, kansakunnan vapauttamisesta tai hengellisestä pelastuksesta Jumalan edessä (2. Moos. 14:13; Job 5:4; 2. Makk. 3:32; Ps. 106:10; Salomon Psalmit 10:8; 12.6) Plummer 1896.

[5]     Sakarias ei tietenkään ymmärtänyt tätä kaksiosaista jakoa: hän esitti yksinkertaisesti asian kokonaisuudessaan. Ainoastaan myöhemmät tapahtumat selittävät suunnitelmassa olevan kaksi vaihetta. [Baker Expository Commentary on the New Testament]. On selvää, että Sakarias kiittää Jumalaa odottaen täydellistä pelastusta kansalleen, sekä maallista että hengellistä. Aikaisemmista saarnoistamme muistamme, että tänä historiallisena ajankohtana Rooman keisarikunta sorti Israelia ja Vanhan testamentin ennustaman Messiaan odotettiin kukistavan Israelin poliittiset sortajat. Mutta Sakarias ei tiennyt, että poliittinen pelastus tapahtuisi vasta paljon myöhemmin, koska useimmat juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen (13:31–35; 19:44).

[6]     Vanhassa testamentissa näitä kielikuvia käytettiin hengellisesti ja fyysisesti sorretuista (Ps. 107:10; Jes. 9:1-2; 42:7; 49:9–10; 59:8–9; Miika 7:8).) Niillä viitataan tietämättömyyden vallassa, kuoleman partaalla, oleviin. Heitä uhkasi hylkäys, he eivät olleet vanhurskaita, he eivät osoittaneet oikeudenmukaisuutta, he tarvitsivat vapautusta ja anteeksiantoa [Baker Expository Commentary on the New Testament], https://www.gotquestions.org/second-death.html

[7]     Jumalan katsomus (ἐπεσκέψατο, epeskepsato) voi viitata joko laupeuden tekoon (Ps. 8:4-5 MT) tai tuomioon (Jer. 44:13; Marshall 1978: 90; Beyer, TDNT 2:605).

[8]     Jumala kohotti pelastuksen sarven. Kohottaminen tarkoittaa, että Jumala lähettää merkittävän henkilön kansalleen: profeetan (5. Moos. 18:15, 18), tuomarin (Tuom. 3:9, 15), papin (1. Sam. 2:35) tai kuninkaan (2. Sam. 23:1) [Baker Expository Commentary on the New Testament]. Jeesuksessa kaikki nämä tehtävät täyttyivät.

[9]     Raamatuntutkijat kutsuvat tätä kreikankielen aikamuotoa ”profeetalliseksi aoristiksi”

[10]   https://www.gotquestions.org/Jesus-genealogy.html; Vaikka Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, hän kuitenkin antoi Jeesukselle ”kuninkaallisen verilinjan” adoptoidessaan hänet laillisesti pojakseen.

[11]   Tätä samaa kielikuvaa käytetään myös itse Jumalasta, jota kuvataan ”autuuden sarveksi” (2. Sam. 22:3; Ps. 18:2-3. [Baker Expository Commentary on the New Testament]. Ks. myös 5. Moos. 33:17.

[12]   Ilmaisu aamunkoitosta on saanut aikaan paljon keskustelua. On huomattava, että aiempi viittaus kansan puoleen katsomisesta liittyi Messiaaseen, Daavidin sarveen (1:68–69; R. Brown 1977: 373–74). Tämän johdosta on todennäköistä, että ”aamun koitto” tarkoittaa Messiasta. Tämä vahvistuu tarkasteltaessa sanan ἀνατολή (anatolē) messiaanista taustaa. [Baker Expository Commentary on the New Testament]

[13]   Jeesus kertoo myöhemmin Jumalan laupeuden olevan tärkein syy Jumalan toimiin ja samoin uskovien muita kohtaan osoittamaan laupeuteen (6:36) Green, J. B. (1997). The Gospel of Luke (p. 117). Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans Publishing Co.

[14]   2. Mooseksen kirjassa ilmoitettiin tarkoitus Israelin erämaahan päästämiselle: ”Päästä minun kansani palvelemaan minua…” (2. Moos. 7:16; vrt. Joos. 24:14

[15] https://www.gotquestions.org/Abrahamic-covenant.html

[16]   https://www.gotquestions.org/Davidic-covenant.html; 2. Samuel 7 ja sen myöhempi yhteenveto 1. Aik. 17:11–14

[17]   Miksi Johannes oli erämaassa? En tiedä vastausta tähän, mutta profeetat valmistautuivat usein tehtäväänsä tällä tavoin. Mooses, Elia ja Johannes asuivat erämaassa jonkun aikaa. Jopa Jeesus vietti 40 päivää erämaassa. Ehkä sen tarkoituksena oli välttää häiriötekijöitä. Johannes valmistautui tehtäväänsä erämaassa, kasvaen ja vahvistuen hengessä.

[18] Hep. 5:12; 1. Kor. 3:1