Homoseksuaaliset Avioliitot: Vastauksia kaikkiin yleisimpiin argumentteihin

Johdanto

Tässä artikkelissa kumotaan kaikki yleisimmät homoseksuaalisten avioliittojen puolesta esitetyt argumentit. Mutta ennen kuin jatkamme eteenpäin, tiedostamme homoseksuaalisuuden olevan hyvin herkkä ja vaikea aihe monelle. Täten näitä asioita käsitellessämme tulisi tuoda tosiasiat vilpittömästi esille, ilman että pyritään olemaan tunteettomia ja epäasiallisia.

Syrjintää ei myöskään tule kannattaa missään muodossa, on kyseessä homoseksuaaliset tai mikä tahansa muu ihmisryhmä. Esimerkiksi työpaikoilla kaikkia tulisi aina kohdella samoin perustein.

Voimme olla ystävällisiä ja kunnioittavia toisiamme kohtaan, vaikka emme olekaan kaikista asioista samaa mieltä. Jos ihminen on eri mieltä jonkun toisen kanssa tietystä asiasta, se ei myöskään tarkoita hänellä olevan fobiaa, eli sairaalloista kammoa, toista henkilöä kohtaan. Tällaista terminologiaa käytetään usein tarkoitukselliseen mustamaalaukseen.

Mediassa kuitenkin toistetaan jatkuvasti virheellisiä homoseksuaalisten avioliittoja puoltavia argumentteja ja tarkoituksenamme on käsitellä näitä argumentteja tosiasioiden, erilaisten tutkimusten ja historian tapahtumien valossa.

Sisällysluettelo

1. Emme elä enää viime vuosisadalla, siksi homoseksuaalisten avioliitot pitäisi hyväksyä

2. Homoseksuaalisuutta esiintyy luonnossa eläinten keskuudessa

3. Mitä pahaa on kahden ihmisen välisessä rakkaudessa?

4. Avioliitto ei ole tarkoitettu pelkästään lasten tekoa varten

5. Lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä, koska monet yksinhuoltajat pärjäävät erittäin hyvin

6. Tutkimusten mukaan ei ole mitään eroa kasvaako lapsi hetero- vai homoperheessä

7. Kaikilla täytyy olla samat oikeudet

8. Kukaan voi mitään sille, millaisena on syntynyt

9. Homoavioliittojen vastustaminen on sama kun 1950-luvun rasismi Yhdysvalloissa

10. Raamattu kannattaa suvaitsevaisuutta ja siksi meidän tulisi suvaita homoavioliittoja

11. Ovathan jopa jotkut papit homoavioliittojen puolesta

12. Homoavioliitot eivät ole ”keneltäkään pois”

1. Emme elä enää viime vuosisadalla, siksi homoseksuaalisten avioliitot pitäisi hyväksyä

Usein homoseksuaalisten avioliittojen puoltajat käyttävät seuraavanlaisia argumentteja: ”Ei me eletä enää keskiajalla” tai ”siirtykää jo tälle vuosisadalle”. Tällaisiin argumentteihin liittyy kyseenalainen oletus, että ”uudet mielipiteet asioista ovat aina vanhoja mielipiteitä parempia”. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Oliko esimerkiksi kommunismi, joka oli suhteellisen uusi mielipide noin 150 vuotta sitten, parempi kuin vanhat mielipiteet?

Samantyylinen strategia on käytössä kun homoseksuaalisia avioliittoja puolustetaan tokaisuin: “On ilo olla mukana kun Suomi siirtyy sivistysvaltioiden joukkoon” (Vihreiden Jyrki Kasvi) ja “nyt Suomi siirrettiin edistyksellisten kansakuntien joukoon” (Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen).

Tämän saman logiikan mukaan Alankomaat ilmeisesti lähtivät ilmeisesti pois “sivistysvaltioiden ja edistyksellisten kansakuntien joukosta” kun se ensimmäisenä maana vuonna 2001 laillisti homoseksuaaliset avioliitot. Samaten, mm. Saksa ja Japani eivät ole siis vielä tätä kirjoittaessa (2015) “edistyksellisiä kansakuntia” tai “sivistysvaltioita”, koska niissä ei homoseksuaalista avioliittoja ole vielä tunnustettu.

Lopuksi, yhteiskunnan hyväksyntä homoseksuaalisuudelle ei ole mitään uutta. Homoseksuaalisuus on ollut vaihtelevassa määrin hyväksyttyä tai kiellettyä lähes jokaisessa maailman kolkassa viimeisten vuosituhansien aikana*. Esimerkiksi keisarillisen Rooman valtakunnan aikaan noin kaksi tuhatta vuotta sitten homoseksuaalisuus oli yleisesti hyväksyttyä. Se kiellettiin vasta noin 500 jKr. Sanoivatko 500-luvulla elävät silloin homoseksuaalisuuden puolustajille, että ”emme elä enää 400-luvulla, siirtykää nyt uudelle vuosisadalle”? *ttp://en.wikipedia.org/wiki/History_of_homosexualityh

2. Homoseksuaalisuutta esiintyy luonnossa eläinten keskuudessa

Usein esitetty argumentti on yleensä jokseenkin seuraavanlainen: “Homoseksuaalisuutta esiintyy luonnossa eläinten keskuudessa, miksipä se siis olisi huono asia ihmisten keskuudessa, kun olemmehan mekin eläimiä.” Tämä on yksi epätoivoisimmista ja heikoimmista argumenteista. Jos jokin asia esiintyy eläinten keskuudessa, ei se tarkoita sitä, että sama asia on hyväksyttävää ihmisten keskuudessa, vaikka voimme joidenkin mielestä eläimiä tavallaan ollakin. Eläinten keskuudessa esiintyy esim. omien jälkeläisten tappamista ja syömistä. Olisiko se siis hyväksyttävä myös meidän ihmisten keskuudessa? Ei tietenkään. https://en.wikipedia.org/wiki/Infanticide_%28zoology%29; https://en.wikipedia.org/wiki/Savaging

3. Mitä pahaa on kahden ihmisen välisessä rakkaudessa?

Monet puolustavat homoavioliittoja sanomalla, että ”kahden ihmisen välisessä rakkaudessa ei ole mitään pahaa”. Näin sanoessaan he sivuuttavat vastapuolen argumentit hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. He laittavat sanoja vastapuolen suuhun. http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke

Kukaan homoavioliittoja vastustava ei yleensä sano, että ihmisen rakastamisessa on mitään pahaa. Homoavioliittoja vastustavat ovat ainoastaan homoseksuaalisten avioliittoja ja niiden laillistamista vastaan.

Suomessa 17-vuotiaat eivät voi lähtökohtaisesti mennä naimisiin, vaikka vanhemmat antaisivat siihen luvan. Voivathan 17-vuotiaat rakastaa toisiaan ja olla paljon kypsempiä, kuin jotkut 18-vuotiaat. Miksi ”syrjimme” siis näitä kypsiä 17-vuotiata? Entä jos kaksi täysi-ikäistä saman perheen jäsentä rakastaa toisiaan ja haluaa mennä avioliittoon? Tämän lisäksi he vielä lupaavat, että eivät hanki biologisia lapsia vaan pelkästään adoptiolapsia. Samoin homoavioliittojen puolesta käytettyjä argumentteja voidaan käyttää kaikkien näiden, samoin kuin myös moniavioisen suhteiden hyväksymiseksi.

Pystyvätkö useimmat homoseksuaalisten avioliittoja puoltavat esittämään rehellisiä ja rakentavia vastauksia edellisiin kysymyksiin? Kuitenkin koko ajan puhutaan ”tasa-arvoisuudesta” ja ”ihmisten oikeuksista rakastaa toisiaan”. Miksi kukaan ei aja edellä mainittujen ihmisryhmien asioita, vaikka homoseksuaaleille pyritään saamaan avioliitto- ja adoptio-oikeuksia? Eikö tämä ole juuri sitä niin kutsuttua ”syrjintää”, kun ajetaan oikeuksia vain yhdelle ihmisryhmälle, eikä esim. avioliitto-oikeutta steriilien lähisukulaisten kesken tai vaikka kolmen ”isän” kesken? Eikö ”tasa-arvon” nimissä pitäisi tukea kaikkia tasa-arvoisesti? Näin ollen toteamme, että vaikka kaksi ihmistä rakastaisikin toisiaan ja jopa haluaisi mennä naimisiin keskenään, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että asia olisi hyväksyttävä, kuten kärjistävä esimerkki lähisukulaisista toi ilmi.

Mahdollisten moraalisten syiden vuoksi kukaan ei edes yritä ajaa kyseisten ihmisryhmien avioliitto-oikeuksia, koska ihmiset sisimmässään tiedostavat, että rakkaus ei ole ainoa ratkaiseva kriteeri avio oikeudelle.

4. Avioliitto ei ole tarkoitettu pelkästään lasten tekoa varten

Kukaan ei yleensä näin väitä olevankaan. Kuitenkin miehen ja naisen asuessa yhdessä ja rakastaessa toisiaan, on suuri mahdollisuus lasten syntymiselle. Valtion ja yhteiskunnan kannattaa tukea tällaista sosiaalista liittoa, jossa kaksi ihmistä ovat tehneet lupauksen pysyä yhdessä niin hyvinä aikoina kuin vastoinkäymisissä, koska se antaa mahdollisille lapsille parhaimmat lähtökohdat tasapainoiseen elämään. Me tiedostamme tämän ainakin alitajunteisesti ja tämän takia monet odottavat kunnes ovat naimisissa, ennen kuin alkavat suunnittelemaan lasten tekoa.

Toinen tapa tarkastella tätä asiaa on katsoa koko kysymystä vastarannalta: Jos avioliitolla ei olisi ikinä ollut mitään tekemistä lisääntymisen kanssa, olisiko valtiolla tai yhteiskunnalla mitään syytä edes valvoa tai tukea koko asiaa? Tuskin edes hyväksyisimme valtion määrittelyä siitä kenen kanssa voi tai ei voi mennä naimisiin sen enempää, kuin hyväksyisimme valtion määrittelyä siitä, että kuka voi olla paras kaverimme.

Tosiasia kuitenkin on, että lapset eivät voi lisääntyä, lähisukulaiset eivät voi lisääntyä ilman riskejä suurista haittavaikutuksista ja lisääntymiseen tarvitaan yksi mies ja yksi nainen. Nämä ovat syitä, jonka takia lapset, lähisukulaiset, sekä samaa sukupuolta olevat eivät ole voineet mennä naimisiin. Valtio ja yhteiskunta ovat siis perinteisesti ”sekaantuneet” avioliiton määrittelyyn juuri lisääntymisen takia. Ilman lisääntymistä, siihen ei olisi mitään syytä.

Entäs sitten hedelmättömät tai niin vanhemmat ihmiset, jotka eivät voi saada lapsia? Miksi sallia heidän mennä naimisiin? Eittämättä yhteiskunnalle on vähemmän ”hyötyä” avioliitoista, jotka eivät tuota lapsia ja täten edistä valtion tai lajimme säilymistä. Silti hedelmättömät avioliitot tunnistetaan, koska se olisi heteroparin yksityisyyden loukkaamista alkaa kyselemään heidän kykyä tai halua tuottaa lapsia. Tämä taas ei ole esteenä, kun kyseessä on pari, jonka rakenteellinen tyyppi on kaksi samaa sukupuolta olevaa. He eivät ikinä pysty tuottamaan lapsia luonnollisesti, iästään, halustaan, tai terveydestään riippumatta. Tämä on ilmeistä ja täten kenenkään yksityisyyttä ei tarvitse loukata eikä vetää mitään mielivaltaisia yläikärajoja tämän johtopäätöksen saavuttamisessa. http://www.frc.org/whats-wrong-with-letting-same-sex-couples-marry

Lisäksi, homoseksuaalisten avioliittojen ja adoptio oikeuden hyväksyntä tarkoittaisi sitä, että yhtäkkiä isän (mies) tai äidin (nainen) puuttuminen olisikin lapselle normaalitila. Tämän mukana vahvistuu yhteiskunnassa käsitys, että lapselle ei ole väliä onko hänellä sekä isä ja äiti, mikä taas heikentäisi käsitystä siitä, että aikuisten tulisi jopa uhrautua ja pysyä naimisissa lasten takia parisuhteeseen vaikuttavien vastoinkäymisten koittaessa.

Emme kuitenkaan halua tukea väitettä, että lapsen on hyvä elää todella tulehtuneessa perheessä, jossa isä ja äiti aina tappelevat. Mutta on monia perheitä, joissa pariskunnan välit ovat hyvät, mutta osapuolet silti saattavat harkita eroa täysin itsekkäistä syistä. Yksi yleinen esimerkki voisi olla se, että mies haluaa kenties “nuorempaa seuraa”. Mutta olisi hyvä, jos isä voisi “uhrata” itsensä lastensa vuoksi, niin että he voisivat kasvaa isän ja äidin kanssa yhdessä. Monet ovat varmasti tietoisia myös tällaisista tapauksista.

Isät hylkäävät lapsensa useammin kuin äidit.* Eikä tässä tarkoiteta mitään huoltajuuskiistaa, vaan yksinkertaisesti sitä, että isät vain lähtevät perheestä usein itsekkäistä syistä. Homoseksuaalisten avioliittojen hyväksyntä taas tekee tämän helpommaksi, koska nyt voidaan ajatella, että ”yhteiskunta hyväksyy kaksi äitiä lapselle äidin ja isän sijaan. Ei siis ole merkitystä, jäänkö perheeseeni vai en, koska ei lapsi välttämättä isää tarvitse.” * George A. Akerlof, Janet L. Yellen, and Michael L. Katz, “An Analysis of Out-of-Wedlock Childbearing in the United States.”; Quarterly Journal of Economics CXI: 277-317; James Q. Wilson, The Marriage Problem. (Perennial, 2003) 175-177

Eli ainoa syy minkä takia valtio ja yhteiskunta on ollut alun alkaen edes mukana päättämässä ketkä saavat mennä keskenään naimisiin, on lisääntyminen. Jos avioliitoista ei voisi tulla lapsia, ei olisi mitään syytä, miksi se edes kiinnostaisi valtiota. Eihän valtiota kiinnosta kuka on kenenkin paras kaveri tai jos tietyt ihmiset asuvat yhdessä vai eivät.

5. Lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä, koska monet yksinhuoltajat pärjäävät erittäin hyvin

Lapsen täytyy tuntea itsensä rakastetuksi ja turvatuksi. Näin ei aina valitettavasti ole asianlaita, jos vanhemmat eivät ole vastuullisia. Kuitenkin lähtökohtaisesti paras asetelma on perhe, jossa lapsella on kaksi vastuullista heterovanhempaa.

Eikö yksinhuoltaja voi antaa hyvää kasvuympäristöä lapselle? Totta kai hän voi. Yksinhuoltajista voi todeta, että vaikka lähtökohtaisesti lapsille on hyvästä olla äiti ja isä, monet yksinhuoltajat tekevät aivan mahtavan työn kasvattaessaan lapsensa, joskus jopa paremman kuin perheet, joissa on isä ja äiti. Monet yksinhuoltajat kuitenkin tunnustavat, että he haluaisivat lapsellaan olevan myös toinen, eri sukupuolta oleva, hyvä vanhempi.

On siis tapauksia joissa esim. kaksi isää, kaksi äitiä, tai yksinhuoltaja saattaa kasvattaa lapset paremmin kuin isä ja äiti perinteisessä parisuhteessa. Lähtökohtaisesti lapsille on kuitenkin parempi, jos heillä on sekä isä ja äiti. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja he täydentävät toinen toisiaan. Näin lapsi saa vaikutteita kummastakin sukupuolesta. Vaikka kahden isän tapauksessa toinen olisi naisellisempi, niin ei hän kuitenkaan koskaan anna lapselle samoja vaikutteita kuin ihan oikea nainen.

Lapsi tietenkin saa vaikutteita muistakin ihmisistä ympärillään, mutta suurin vaikutusmahdollisuus on usein vanhemmilla. Esimerkiksi tytöillä, jotka kasvavat ilman isää on paljon suurempi todennäköisyys varhaiseen murrosikään ja teiniraskauteen. Jollain tapaa isän feromonit vaikuttavat tytön biologiseen kehitykseen. Ellis, Bruce J., et al., “Does Father Absence Place Daughters at Special Risk for Early Sexual Activity and Teenage Pregnancy?” Child Development, 74:801-821; David Popenoe, Life Without Father (Boston: Harvard University Press, 1999).

Toisaalta lapset tarvitsevat myös äidin. Äideillä on paremmat valmiudet lukea tai aistia lapsensa fyysiset ja henkiset tarpeet ja täten luoda henkinen turvallisuuden olo. Stanfordin yliopiston psykologi Eleanor MacCoby käsittelee tätä aihepiiriä kattavasti kirjassaan ”The Two Sexes”. Eleanor MacCoby, The Two Sexes: Growing Up Apart, Coming Together (Boston: Harvard, 1998); Steven Rhoads, Taking Sex Differences Seriously (Encounter Books, 2004).

Miksi emme pyri antamaan lapselle sitä kasvuympäristöä, jossa hänellä on parhaimmat lähtökohdat? Tämä on perinteinen heteroperhe. Ei lapsi ole mikään status-symboli, joka uhrataan ”suvaitsevaisuuden” alttarilla, jotta aikuiset voisivat elää seksuaalisissa mieltymyksissään.

6. Tutkimusten mukaan ei ole mitään eroa kasvaako lapsi hetero- vai homoperheessä

Homoavioliittojen puolustajat vetoavat erinäisiin tutkimuksiin, joiden mukaan lapsen kannalta ei ole mitään eroa, kasvaako hän heteroperheessä miehen ja naisen kanssa, vai kahden miehen tai kahden naisen kanssa. Mutta tunnettu asiantuntija avioliiton vaikutuksista yhteiskuntaan, Virginian yliopiston sosiologian professori Steven Nock, joka on saanut työlleen tunnustusta mm. Yhdysvaltojen sosiologiselta yhteisöltä, on analysoinut näitä tutkimuksia ja tehnyt seuraavan johtopäätöksen: “Kaikki analysoidut tutkimukset sisälsivät ainakin yhden kohtalokkaan virheen, joko suunnittelussa tai toteutuksessa, eikä yhtään näistä tutkimuksista ole tehty yleisesti hyväksyttyjen tieteellisten tutkimusten standardien mukaisesti”. http://marriagelaw.cua.edu/Law/cases/Canada/ontario/halpern/aff_nock.pdf

Jopa yleisesti homojen oikeuksia puolustava julkaisu ”Slate” julkaisi artikkelin tästä samasta ongelmasta näiden tutkimusten suhteen. http://www.slate.com/articles/life/sandbox/2004/03/the_gay_science.html

Tutkimukset eivät siis todellakaan puolla sitä, että lapsille ei ole väliä, kasvavatko he hetero- voi homoseksuaalisessa perheessä. Mutta entäpä lukuisat videot, joissa homoseksuaalisessa perheessä kasvaneet lapset kertovat hyvästä elämästään?

Robert Oscar Lopez, joka kasvoi kahden äidin kanssa ja joka on nyt jo noin 40 vuoden ikäinen, kertoo eri näkökulman. Hän kertoo äitiensä antaneen hänelle “parhaat mahdolliset edellytykset lapseksi, jonka kasvatti samaa sukupuolta oleva pari”. Hän kuitenkin korostaa kokemaansa seksuaalista hämmennystä kasvaessaan ilman isää, joka johti hänet prostituoiduksi vanhemmille miehille. “Jos ‘asiantuntijat’ olisivat tutkineet minua vuonna 1985, olisin vahvistanut heidän toiveikkaimpia arvioitaan homoseksuaalisesta perhe-elämästä”, Lopez kirjoitti. “Mutta näiden onnellisten julkisivujen takana piili monia ongelmia”. Hänen kokemuksistaan voi lukea lisää seuraavasta linkeistä: http://www.thepublicdiscourse.com/2012/08/6065/; http://www.truthrevolt.org/news/children-gay-parents-testify-against-same-sex-marriage; http://www.scribd.com/doc/240312276/B-N-Klein-Amicus-Brief

On myös erittäin kiinnostavaa, että mediassa ei ole vielä koskaan näkynyt ketään homoseksuaalisessa perheessä kasvanutta lasta, joka olisi aikuisiällä saanut jonkinlaista kuuluisuutta puhumalla homoseksuaalien adoptioita vastaan ja jota homoseksuaalisten adoptio-oikeuksien puoltajat eivät olisi sitten yrittäneet mustamaalata.

Mutta vaikka unohdettaisiin nämä tutkimukset kokonaan, niin kuvitteleeko kukaan ihan rehellisesti, että lapsesta kasvaa ihan samanlainen, oli hänellä vanhempinaan kaksi miestä, kaksi naista, tai mies ja nainen? Kuvittele tämä asia itsesi kohdalla. Olisivatko ajatusmaailmasi ja valmiutesi samanlaiset, jos olisit kasvanut kahden miehen kanssa, kahden naisen kanssa, vai miehen ja naisen kanssa

Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsesta voisi kasvaa yhteiskunnassa menestyvää aikuista jopa kahden miehen tai naisen kanssa. Presidenttejäkin on noussut huonoista oloista.* Kysymys on siitä, millainen perhe antaa lapselle parhaimmat lähtökohdat? *http://en.wikipedia.org/wiki/Bill_Clinton#Early_life_and_career

7. Kaikilla täytyy olla samat oikeudet

Tämä voi vaikuttaa jalolta julistukselta: ”kaikilla täytyy olla samat oikeudet”. Tämä käsitys alkaa kuitenkin murenemaan äkkiä, kun sitä analysoidaan pintaa syvemmältä.

Kaikilla tulisi tosiaan olla sama ihmisoikeus: elää rauhassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla tulisi olla muutoin samat oikeudet. Jos kaikilla olisi samat oikeudet, niin maailma olisi yhtä sekasortoa. Onko esimerkiksi alaikäisillä samat oikeudet täysi-ikäisten kanssa? Ei tietenkään. Mitä siitä tulisi, jos 7-vuotiaat saisivat esimerkiksi äänestää? Olisiko pääministerinä henkilö, joka alentaisi makeisten hintoja eniten? Entä onko sokeilla oikeus mennä armeijan laskuvarjojääkäriksi? Ei tietenkään, eihän siinä tulisi muuta kuin ruumiita. Onko Suomessa vierailevalla amerikkalaisella turistilla oikeus saada sosiaaliturvaa? Ei tietenkään. Saako 35-vuotias eläkeläisalennuksen matkustaessaan? Ei tietenkään.

Pienen analysoinnin jälkeen huomaamme, että kaikilla ei tosiaan ole samoja oikeuksia ja siihen on erittäin hyvät syy. Se olisi yhteiskunnan kannalta katastrofaalista. Yhteiskunta jakaa eri ihmisille eri oikeuksia ja vaatimuksia sen mukaan, miten yhteiskunta hyötyy. Miksi esimerkiksi asevelvollisuuspakko on olemassa vain miehille eikä naisille? Tästä huolimatta juuri kukaan ei ole osoittamassa mieltään tasa-arvon puolesta tässä asiassa. Suurin osa pitää järkevänä, että naisille ei aseteta asevelvollisuuspakkoa, vaan se pidetään heidän kohdallaan vapaaehtoisena.

Miksi Suomessa perheet joilla on lapsia saavat enemmän rahaa (lapsilisien muodossa) valtiolta kuin lapsettomat perheet? Koska lapsista on hyötyä yhteiskunnalle ja valtio haluaa näin kannustaa ihmisiä hankkimaan lapsia. Jos osaavien työtätekevien ihmisten määrä vähenee, siitä voi seurata vakavia haittoja talouselämälle. Jos väestön kasvu tyrehtyy, kuka hoitaa ikääntyvän väestön? Kenen verot maksavat palvelut ja sosiaaliturvan? Lapsilisien kautta valtio siis haluaa kannustaa perheitä hankkimaan lapsia. http://en.wikipedia.org/wiki/Child_benefit#Sweden

Mikään maa maailmassa ei siis anna kaikille samoja oikeuksia ja siihen on erittäin hyvä syy. Homoseksuaalisten avioliittoja ja adoptioita ei siis voi loogisesti puolustaa sanomalla, että kaikilla täytyy olla samat oikeudet. Yhteiskunta on täynnä eri oikeuksia eri ihmisryhmille.

Mitä tulee avioliitto-oikeuteen, niin homoseksuaaleilla on aina kuitenkin ollut sama oikeus naimisiin menoon kuin heteroillakin. Laki on heidän kohdallaan sama kuin muidenkin kohdalla, jotka haluavat naimisiin. Heidän täytyy olla riittävän vanhoja, naida lähiperheen ulkopuolella ja eri sukupuolta olevan kanssa. Ei voida siis sanoa, että ketään syrjitään tässä asiassa. Ymmärrän kyllä, että homoseksuaaleja ei yleisesti ole kiinnostanut käyttää tätä naimisiinmeno-oikeuttaan. Sen sijaan he ovat olleet kiinnostuneet hankkimaan aviopareille suotuja erityisoikeuksia tavalla, jota laki ei ole perinteisesti sallinut kenellekään. Kuten Apowikistä luemme: ”On varmasti yksilötasolla surullista, jos omat mielihalut eivät osu yksiin yhteiskunnallisen lainsäädännön kanssa, mutta tästä huolimatta lakien tarkoituksena ei ole turvata ihmisten mielihalujen toteuttamista, jos tällainen käytäntö on perusteltu.” http://www.apowiki.fi/wiki/Homoseksuaalisuus#Homoseksuaalien_oikeuksien_m.C3.A4.C3.A4r.C3.A4_ja_laatu

Kyse ei siis ole syrjinnästä. Tätä voi havainnollistaa sanomalla, että jääkiekkokerhot syrjivät jalkapallon pelaajia. Onko tämä todella syrjintää? Ei tietenkään. Entä jos joku haluaa liittyä jääkiekkokerhoon pelaamaan jalkapalloa? Kyseessä ei ole syrjintä. Jääkiekkokerhon määritelmä on, että siellä pelataan jääkiekkoa. Ymmärrän kyllä, että kaikkia ei kiinnosta jääkiekon peluu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jääkiekkokerhoissa täytyy saada pelata myös jalkapalloa jääkiekon sijaan.

Pyörällä ajamiseen ei vaadita ajokorttia. Voivatko autoilijat siis sanoa, että heitä syrjitään, kun he tarvitsevat ajokortin? Eivät tietenkään, sillä autoilijat saavat myös itse ajaa pyörällä ajokortitta, jos he haluavat. Mutta entä jos heitä ei kiinnosta pyörällä ajo? Entä jos he haluavat ajaa vain autolla. Silloin he tarvitsevat ajokortin. Laki on tässä kohtaa sama kaikille. Jos laki sallii toisille ihmisille mahdollisuuden toteuttaa kaikkia mielihalujaan, se johtuu vain siitä, että heidän mielihalunsa sattuvat olemaan lain mukaisia.

8. Kukaan voi mitään sille, millaisena on syntynyt

Tietääkseni kukaan ei tätä tosiasiaa ole kiistämässäkään. Toisin kuin homoseksuaalisten avioliittojen kannattajat usein antavat ymmärtää, seksuaalisen suuntautumisen teoretisoidaan olevan yhdistelmä geneettisiä, hormonaalisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Ketään ei ole ennen syntymää vääjäämättömästi määrätty homoseksuaaliseksi sen enempää, kuin ketään on ennalta määrätty olemaan huumausaineiden käyttäjä tai avioliitossa pettäjä: https://en.wikipedia.org/wiki/Environment_and_sexual_orientation; http://en.wikipedia.org/wiki/Environment_and_sexual_orientation#cite_note-AmPsycholAssn-whatis-3

Wikipediasta käy esimerkiksi ilmi, että jos lapset osallistuvat enemmän toimintaan, joka on tyypillistä vastakkaiselle sukupuolelle oman sukupuolelle tyypillisen toiminnan sijaan (esim. pojat tekevät tyttöjen juttuja), niin se muotoilee myöhemmin samaa sukupuolta kohtaan tunnettuja romanttisia mieltymyksiä. Tämä johtuu siitä, että nämä pojat, jotka tekevät enemmän tyttöjen kuin poikien juttuja, tuntevat olevansa erilaisia kuin suurin osa muista pojista, jotka eivät tyypillisesti tee näitä ”tyttöjen juttuja”. Tämä erilaisuuden tunne ero voi herättää fysiologisen kiihottumisen tämän lapsen ollessa lähellä sukupuolta, jonka se katsoo olevan “erilainen” ja tämä fysiologinen kiihottuminen voi myöhemmin muuttua seksuaaliseksi kiihottumiseksi.

Tunnettu amerikkalainen sosiologi Peter Bearman ehdottaa, että vanhemmat, joilla on eri sukupuolta olevat kaksoset, antavat näille kaksosille todennäköisemmin unisex-kohtelua. He saattavat esim. pukea heidät samaan tyylin tai jopa samoilla vaatteilla ja täten nämä lapset eivät näe dramaattista eroa itsessään, vaikka ovat eri sukupuolta. Mutta Peter Beraminin mukaan esim. vanhempi veli tai sisko voi kumota tämän vaikutuksen vahvistamalla ”sukupuoliroolin mukaista käyttäytymistä” nuoremmalle sisarukselleen.http://en.wikipedia.org/wiki/Environment_and_sexual_orientation#Childhood_gender_nonconformity; https://en.wikipedia.org/wiki/Childhood_gender_nonconformity

Toinen esimerkki on vuoden 2006 tanskalaisesta tutkimuksesta, jossa verrattiin heteroseksuaalisessa avioliitossa olevia ihmisiä saman sukupuolen kanssa naimisissa oleviin.

Heteroseksuaalisessa avioliitossa oleville oli tyypillistä nuoret vanhemmat, pieni ikäero vanhempien kesken, vanhempien vakaat suhteet, ja sisarusten suuri määrä.

Lapset, jotka taas ovat kokeneet vanhempien avioeron, ovat suuremmalla todennäköisyydellä homoseksuaalisessa avioliitossa. Miehillä samaa sukupuolta olevien avioliitto liittyi myös vanhempiin äiteihin, poissaoleviin isiin ja siihen, että oli nuorin lapsi. Naisille, äidin kuolema murrosiässä ja jos oli ainoa tyttö tai nuorin lapsi perheessä, kasvatti todennäköisyyttä olla liitossa samaa sukupuolta olevan kanssa. http://en.wikipedia.org/wiki/Environment_and_sexual_orientation#cite_note-Danes-20

Lisäksi on olemassa näyttöä siitä, että homoseksuaaliset vanhemmat lisäävät lapsen mahdollisuutta tulla homoseksuaaliseksi: http://en.wikipedia.org/wiki/Environment_and_sexual_orientation#Parenting

Tämän ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että vanhempien käyttäytyminen ja elämäntyyli vaikuttavat lapsiin. Lapsilla joiden vanhemmat tupakoivat, on kaksinkertainen todennäköisyys tulla tupakoitsijaksi: http://en.wikipedia.org/wiki/Youth_smoking#Familial_and_social_connections

Tämä ei varmaankaan johdu siitä, että tupakoivat vanhemmat haluavat lastensa polttavan. Itse en ole vielä tavannut tällaisia vanhempia. Tämä suurempi riski johtuu siitä, että lapset kopioivat vanhempiaan. Jokainen, joka on ollut lasten kanssa paljon tekemisissä, tiedostaa tämän.

Tämän kaiken lisäksi, ihmiset syntyvät erilaisten taipumusten kanssa ja ympäristö voi joko vahvistaa tai vaimentaa näitä taipumuksia. Taipumusta ei voida hyväksyä sen perusteella, että ympäristö tukee tai ihminen syntyy voimakkaan geneettisen taipumuksen kanssa johonkin asiaan. Esimerkiksi tietyt geneettiset syyt voivat lisätä 40%-60% ihmisen taipumusta jonkinlaiseen riippuvuuteen: http://en.wikipedia.org/wiki/Addiction_vulnerability

Pitäisikö meidän näissä tapauksissa kannustaa näitä ihmisiä vain olemaan ”oma itsensä” ja tulemaan riippuvaiseksi, jos siltä näyttää? Meidän ei tule kannustaa ketään vahingoittaviin toimiin ja kuten tulemme myöhemmin todistamaan, homoseksuaalisuus on vahingollista harjoittajilleen mm. suuremman itsemurhan ja HIV-riskin kautta.

On valitettavaa, jos yhteiskunta tekee karhunpalveluksen näille epävakaiden olosuhteiden uhreille, joilla saattaa myös olla geneettinen riski homoseksuaalisuuteen, kannustamalla heitä olemaan ”oma itsensä”. Homoseksuaaleja ei pidä syrjiä, kuten ei myöskään päihteiden väärinkäyttäjiä. On kuitenkin varsin kyseenalaista pitäisikö heitä rohkaista toimintaan, joka on vahingollista heille itselleen ja heidän lapsilleen.

Yksilö voi hyväksyä homoseksuaalisen identiteettinsä, kehittää heteroseksuaalisen identiteetin, hylätä homoseksuaalisen identiteettinsä ja tunnustaa olevansa ex-homo, tai pidättäytymään määrittelemästä seksuaalista identiteettiään. Näin sanoo Amerikan Psykologinen Yhdistys, joka yleisesti puoltaa homoseksuaalien oikeuksia: Appropriate Therapeutic Responses to Sexual Orientation, s. 60-61; http://www.apa.org/pi/lgbc/publications/therapeutic-response.pdf

Kukaan ei voi mitään sille, minkälaisena syntyy. Mutta ketään ei ole ennen syntymää vääjäämättömästi määrätty olemaan homoseksuaali tai edes pysymään homoseksuaalina lopun ikäänsä.

9. Homoavioliittojen vastustaminen on sama kun 1950-luvun rasismi Yhdysvalloissa

Menepä sanomaan tuo jollekin tummaihoiselle Yhdysvalloissa, jonka vanhemmat kärsivät rotuvainoista. Ei kenenkään homoseksuaalin ole Suomessa tarvinnut lain tai säädösten mukaan käyttää eri vessoja, juoda eri vesiautomaateista, istua omilla erityisillä paikoillaan linja-autoissa, jne. Ei homoseksuaaleja ole myöskään käytetty orjatyövoimana. Homoseksuaalit ovat yleensä keskivertoa paremmin tienaavia henkilöitä, joilla on keskivertoa enemmän vaikutusvaltaa yhteiskunnassa, toisin kun tummaihoiset 1950-luvulla tai jopa tänä päivänä Yhdysvalloissa. http://townhall.com/columnists/michaelbrown/2013/09/27/comparing-black-civil-rights-to-gay-civil-rights-n1710528

Monet, jotka rinnastavat homoavioliitot rasismiin, eivät täysin ymmärrä, miten tämä vertaus vähättelee rasismia ja loukkaa monia, joiden perhe on ollut rasismin kohteena. Tummat kärsivät heti vauvaikäisestä asti syntyessään tummana, vaikka he eivät silloin tienneet maailmanmenosta mitään. Saatamme tuntea joitain ex-homoja, jotka ovat nykyään heteroja, mutta kuinka monta ex-tummaihoisia tunnemme. Tummaihoinen ei voi muuttaa ihonväriään, mutta voi muuttaa käytöstään. Toisin kuin homoseksuaalisuuden puolustajat yrittävät väittää, olemme tässä artikkelissa jo todenneet, että ihmiset voivat valinnoillaan vaikuttaa omaan ja muiden seksuaaliseen identiteettiin.

Meidän ei kuitenkaan pidä väheksyä kiusaamista tai väkivaltaa, joita monet homoseksuaalit ovat kokeneet. Onko homoseksuaaleja kiusattu? On. Onko se väärin? Ehdottomasti! Monet homoavioliittojen vastustajat länsimaissa eivät kuitenkaan vastusta ketään ihmisenä, vaan he vastustavat homoavioliittoja, koska niillä on paljon negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnassa. Samalla tavalla monet varmaankin vastustavat heroiinin laillistamista. Ei heillä ole mitään heroiinin käyttäjiä vastaan, vaan itse heroiinin käyttöä vastaan (en tarkoita tällä, että homoseksuaalit ovat rinnastettavissa heroiinin käyttäjiin, käytän tätä vain havainnollistavana esimerkkinä).

10. Raamattu kannattaa suvaitsevaisuutta ja siksi meidän tulisi suvaita homoavioliittoja

Monet sekoittavat suvaitsevaisuuden ja synnin hyväksynnän keskenään. Raamattu sanoo, että meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme ja jopa vihollisiamme. Raamattu ei kuitenkaan kehota synnin hyväksymiseen. Suvaitsemmeko jonkun hyppäävän junan alle huonon työpäivän jälkeen? Suvaitsemmeko heroiinin käytön? Vaikka emme hyväksy heidän käytöstään, se ei tarkoita sitä, ettemme hyväksy heitä ihmisinä. Emme suvaitse tai kannusta heidän syntistä käytöstään.

Raamatun sanoma ei ole, että meidän tulisi suvaita vahingollista tai syntistä käytöstä. Päinvastoin, 2. Tim. 3:16: Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,

Huomaa sanat ”nuhteeksi” ja ”ojennuksesi”. Jos joku tekee jotain vahingollista, niin Raamattu ei suvaitse sitä. Raamatun mukaan häntä tulisi ”nuhdella”. Raamattu myös selkeästi kieltää homoseksuaalisuuden, kuten kaikki Raamattuun pohjautuvat pääuskonnot ovat yksimielisesti ymmärtäneet viimeiset 2000 vuotta (1. Moos. 19:1-13; 3. Moos. 18:22; Room. 1:26-27; 1. Kor. 6:9).

11. Ovathan jopa jotkut papit homoavioliittojen puolesta

Raamattuun pohjautuvat uskonnot eroavat Raamatun tulkinnoissaan. Esimerkiksi koskien Jeesuksen jumalallisuutta, helvetin olemassaoloa, lopun ajan asioita, onko luomiskertomus otettava kirjaimellisesti vai ei, Pyhän Hengen persoonallisuutta, jne.

Mutta yhden asian Raamattuun uskovat ovat tulkinneet samalla lailla viimeisten 2000 vuoden ajan: Raamattu kieltää homoseksuaalisuuden. Jopa mormonit ja Jehovan todistajat ovat tässä asiassa muiden Raamattuun pohjautuvien uskontojen kanssa samaa mieltä, vaikka muuten ovat monesta asiasta eri mieltä.

Nyt kun median painostus on kovimmillaan, joissain kirkon piireissä aletaan muka ”huomaamaan”, että Raamattu ei kielläkään homoseksuaalisuutta. Jokainen tehköön tuosta omat johtopäätöksensä. Pappien ja piispojen sanoilla ei ole mitään merkitystä, jos heidän opetuksensa eivät ole harmoniassa Raamatun kanssa. Papiksi voi opiskella melkein kuka tahansa, jopa saatanan palvoja, joka pitää paholaisen palvonnan omana salaisuutenaan.

12. Homoavioliitot eivät ole ”keneltäkään pois”

Alla on seitsemän ihmisryhmää, joilta se on pois:

Ne lapset, joita ei tulevaisuudessa anneta adoptiovoitavaksi Suomeen:

Homoseksuaalisten avioliittojen hyväksymisen myötä heille annetaan myös adoptio-oikeus. Tämä on itse asiassa yksi pää syy, minkä takia sukupuolineutraalia avioliittolakia ollaan ajamassa. Monet muut samaa sukupuolta olevien parien oikeudet on jo turvattu rekisteröidystä parisuhteesta annetussa laissa (950/2001).

Maailmassa on kuitenkin maita, jotka eivät luovuta adoptiolapsia maihin joissa homoavioliitot on hyväksytty. Yksi esimerkki tästä on Suomen lähinaapuri, Venäjä*. Tämä ei tosin välttämättä vaikuta merkityksellisesti Suomeen adoptiovoitavien lapsien määrään. On kuitenkin väärin sanoa, että ”kukaan ei kärsi homoavioliitoista”. Tämän takia joitain lapsia ei voi tulevaisuudessa adoptoida Suomeen. Nämä lapset kärsivät homoavioliitoista. On myös väärin sanoa, että ”riittää niitä lapsia adoptoitavaksi muistakin maista”. Niin riittääkin, mutta kysymys on tässä siitä, etteikö tämä olisi ”keneltäkään pois”. Aivan selvästi se on niiden maiden lapsilta pois, jotka eivät luovuta lapsia maihin, jossa homoseksuaaliset avioliitot on hyväksytty. Eri kysymys on sitten, onko sillä väliä, kun voidaan niitä lapsia muistakin maista sitten adoptoida. *http://www.wsj.com/articles/SB10001424052702304434104579380613782162016

Perheet, joiden adoptioprosessi on kesken:

Kuinka homoseksuaalisten avioliittojen hyväksyntä tulee vaikuttamaan niihin perheisiin, joilla on tällä hetkellä adoptioprosessi kesken niistä maista, jotka eivät tule luovuttamaan lapsia maihin, joissa homoseksuaaliset avioliitot on hyväksytty? Onko kukaan, joka käyttää iskulausetta ”Homoavioliitot eivät ole keltään pois”, rehellisesti tutkinut tätä asiaa?

Jos on, niin heiltä on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, miten eduskunnan lakivaliokunta kiinnitti uutta avioliittolakia arvioidessaan huomiota juuri siihen, että ”osa hakijoista saattaa joutua keskeyttämään adoptioprosessin, mikäli avioliittolakia muutetaan aloitteessa esitetyllä tavalla.” Lakivaliokunta piti siksi tärkeänä, että adoption hakijoiden oikeusturvaan kiinnitetään erityistä huomiota. Eduskunnan tekemä päätös valiokunnan virallista kantaa vastaan, on siten adoptionhakijoiden oikeusturvan kannalta ongelmallinen. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175

Monet homoseksuaalisuuteen sortuvat ihmiset:

Jos yhteiskunta sallii homoseksuaalisten avioliitot, se tavallaan antaa moraalisen hyväksynnän heidän toimilleen. Tämä taas johtaa siihen, että kouluissa aletaan opettamaan homoseksuaalisuutta täysin hyväksyttynä asiana. Tämä on jo nähtävissä monessa maassa, kuten Kanadassa ja Norjassa. Tämä puolestaan johtaa siihen, että jotkut ihmiset jotka eivät ehkä ole varmoja suuntauksestaan ja jotka muuten eivät välttämättä olisi lähteneet homoseksuaalisuuden tielle, alkavat nyt harjoittamaan tai kokeilemaan homoseksuaalisuutta.

Tämä lisää elämän riskitekijöitä. Epäilemättä osa näistä riskitekijöistä, kuten suurempi itsemurhan riski, voi johtua kiusaamisesta, mutta ei voida sanoa, että kaikki nämä homoseksuaaleilla korostuneet riskitekijät johtuvat kiusaamisesta. Homoseksuaalisuuden harjoittajilla on esimerkiksi keskimäärin isompi riski sairastua HIV-tautiin ja yli kolminkertainen mahdollisuus joutua väkivallan kohteeksi suhteessaan oman kumppaninsa kautta. Tämä onkin ilmeistä ainakin miesten välisissä suhteissa, kun voimakkaat tunteet myllertävät testosteronia täynnä olevissa miehissä. Maria Xiridou, et al, “The Contribution of Steady and Casual Partnerships to the Incidence of HIV Infection among Homosexual Men in Amsterdam,” AIDS 17 (2003): 1031; http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1447240/; Nature, and Consequences of Intimate Partner Violence,” U.S. Department of Justice: Office of Justice Programs, 30.

Toinen syy väkivaltaan homoseksuaalisen suhteen sisällä saattaa olla se, että homoseksuaaliset suhteet ovat yleisesti paljon lyhytkestoisempia kuin heterosuhteet ja että homoseksuaalit ovat seksuaalisesti aktiivisia useamman kuin yhden ihmisen kanssa samaan aikaan. Kanadalainen tutkimus osoitti, että vain 25% haastatelluista homoseksuaalisista miehistä, jotka ovat olleet sitoutuneessa suhteessa vähintään vuoden, kertoivat olevansa intiimisti yksinomaan kumppaninsa kanssa. Tutkimuksen tekijän, tunnetun LGBT aktivisti Barry Adamin sanoin, heteroiden suosiman yhteen kumppaniin sitoutumisen lisäksi, homo kulttuuri sallii miesten tutkia erilaisia suhdemuotoja. Tämä raportoitiin tunnetussa homojen oikeuksia ajavassa Washington Blade julkaisussa otsikolla: “Gay Couples Likely to Try Non-monogamy, Study Shows”. Washington Blade (August 22, 2003): 18; https://en.wikipedia.org/wiki/Barry_D._Adam

Tämä on varmaan yksi syy siihen, minkä takia seksuaalisesti aktiivisilla homoseksuaalisilla miehillä on keskimääräisesti 100-500 seksuaalista partneria elinaikanaan ja yli 15% heistä on 501-1000 kumppania elinaikanaan. * Adrian Brune, “City Gays Skip Long-term Relationships: Washington Blade (February 27, 2004): 12.; Paul Van de Ven et al., “A Comparative Demographic and Sexual Profile of Older Homosexually Active Men,” Journal of Sex Research 34 (1997): 354.

Kaikki tämä voi puolestaan taas olla yksi selitys, minkä takia homoseksuaalisessa suhteessa elävällä on yli kolminkertainen mahdollisuus joutua väkivallan kohteeksi suhteessaan oman kumppaninsa kautta, mustasukkaisuuden tuodessa mukanaan eri ongelmia.

Homoseksuaalisen pariskunnan kasvattamat lapset:

Kuten kansalaisaloite 1175 ilmaisee, lapsen oikeuden ja edun kannalta tärkeimpänä ajatuksena ei voida pitää aikuisten oikeutta adoptoida, vaan lapsen oikeutta tulla adoptoiduksi ja saada korvaava kokemus isästä ja äidistä. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175

Homoseksuaalisen avioliiton puolustajat usein vastaavat tähän suunnilleen seuraavasti: ”Lapselle on parempi saada homoseksuaalit adoptiovanhemmat, kun väkivaltaiset juopot heterovanhemmat”. Samanlaisen logiikan mukaan voisimme myös sanoa, että ”orpokoti on lapsille ihan hyvä vaihtoehto”. Voihan orpokoti tosiaan olla parempi vaihtoehto joissain tapauksissa kuin hetero vanhemmat. Ei kukaan kuitenkaan käytä tätä logiikkaa ja väitä, että orpokoti on yhtä hyvä vaihtoehto adoptiotapauksissa kuin heteroperhe.

Pohjois-Korean diktaattori saattaa antaa paremman kasvatuksen lapselle, kuin todella huonot suomalaiset vanhemmat. Mutta ei tätä voida käyttää argumenttina sille, että annetaan Pohjois-Korean diktaattorille oikeus adoptoida suomalaisia lapsia. Unohdetaan nämä retoriset kärjistykset, joihin homoavioliittojen puoltajat usein vetoavat ja verrataan homo- ja hetero -perheitä, joissa kaikki puolisot käyttäytyvät asiallisesti.

Mitä tapahtuu, jos on enemmän adoptiota haluavia perheitä kuin adoptoitavia lapsia? Suomessa ainakin tuntuu olevan enemmän pariskuntia, jotka haluavat adoptoida, kuin mitä on lapsia tarjolla. Sen takia monet pariskunnat, jotka ovat saaneet adoptioluvan, joutuvat silti odottamaan jopa vuosia saadakseen lapsen. Entä mitä tapahtuu, kun jonossa on kaksi perhettä, joissa kaikki on samalla tavalla (hyvä tausta, hyvät vakaat työpaikat, ym.) paitsi toisessa on äiti ja isä ja toisessa perheessä on kaksi isää tai kaksi äitiä? Homoavioliittojen hyväksymisen myötä perinteistä perhettä ei tulla mitenkään suosimaan adoptiokysymyksissä, vaikka on ilmeistä ja jopa ihmisen maalaisjärki sanoo, että jos on kaksi stabiilia perhettä, toisessa mies isänä ja nainen äitinä ja toisessa kaksi miestä tai naista, niin lapsi on paras sijoittaa ensimmäiseen.

Eikö se siis ole mitenkään joiltakin lapsilta ”pois”, jos hänet sijoitetaan homoseksuaaliseen perheeseen heteroperheen sijaan?

Tähän liittyy myös toinen ongelma lasten kannalta. Mielipidemittausten mukaan huomattava osa suomalaisista vastustaa homoavioliittoja. Kuvitteleeko kukaan siis oikeasti, että se ei vaikuta mitenkään kasvavaan lapseen, jos hän varttuu yhteiskunnassa, jossa huomattava osa ihmisistä on sitä mieltä, että ei ole normaalia eikä hyväksi kasvaa kahden isän tai kahden äidin kanssa? Kuvittelepa tilannetta, jossa Suomessa olisi laillista olla kolme isää tai kolme äitiä ja olisit kasvanut sellaisessa perheessä. Vaikka tämä siis olisi laillinen asetelma, se olisi samalla kuitenkin monen mielestä haitallinen kasvuympäristö. Voitko rehellisesti sanoa, että jos olisit kasvanut kolmen isän tai äidin kanssa, että se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään, kun olit pieni lapsi?

Tosiasiahan on se, että monet aikuiset homoseksuaalit eivät edes uskalla tulla ”kaapista ulos”. Mutta lapsilla, jotka adoptoidaan homoseksuaalisiin perheisiin, ei ole tätä valinnan vapautta tulla tai olla tulematta kaapista ulos hänen ”vanhempiensa” suhteen. Jos edes kaikki homoseksuaalit eivät siis uskalla tulla ulos kaapista, niin ei ole oikein pakottaa lasta tällaiseen tilanteeseen.

Tähän ei voi vastata sanomalla, että ”se on yhteiskunnan vika, että homoseksuaalit eivät uskalla tulla ulos kaapista”. Lasten kannalta ei tee mitään eroa, kenen vika se on. Ei ole oikein pakottaa tämän päivän lapsia elämään ympäristössä, jossa monet aikuiset eivät edes uskalla tunnustaa elävänsä.

Lisäksi, kuten aiemmin totesimme, homoseksuaalisissa suhteissa elävillä on korkeampi taipumus itsemurhaan, HIV-sairauteen ja yli kolminkertainen riski joutua kumppaninsa väkivallan kohteeksi suhteessaan. Täten lapsi altistetaan elämään tällaisessa ympäristössä, jossa riskitekijät ovat korkeat.

Lopuksi, eräissä tutkimuksissa, esimerkiksi Ruotsia ja Norjaa koskevassa laajassa väestörekisteritietoihin perustuvassa tutkimuksessa samaa sukupuolta olevien parien kohdalla on havaittu viitteitä merkittävästi korkeammasta eroriskistä verrattuna eri sukupuolta oleviin pareihin. “The Demographics of Same-Sex Marriages in Norway and Sweden”; Gunnar Andersson, et al., Demography 43; 2006

Avioerot altistavat lapsen erilaisille haittavaikutuksille. Kyllähän heteroidenkin kesken esiintyy paljon avioeroja, mutta merkittävästi vähemmän verrattuna homoseksuaalisiin pareihin.

Lähtökohtaisesti lapsen adoptio homoseksuaaliseen parisuhteeseen siis altistaa lapsen keskimääräistä suuremmalla todennäköisyydellä erojen mukanaan tuomille haittavaikutuksille.

Lapsi siis kärsii kaikista näistä ilmiöistä, mutta hänen oikeutensa on ilmeisesti uhrattava aikuisten ”oikeuksien” alttarilla. Eikö tämä kaikki siis ole lapselta mitenkään ”pois”?

Avioituneet heteropariskunnat:

Sana avioliitto on aina tarkoittanut liittoa miehen ja naisen välillä. Homoseksuaalisten ”suhde” ei ole avioliitto, vaan jotakin aivan muuta. Aina, kun jotain tiettyä termiä laajennetaan, sen alkuperäinen merkitys kärsii.

Mitä tapahtuisi, jos jotkut toiset valtiot haluaisivat itsestään käytettävän nimitystä ”Pohjoismaa”? Eli Pohjoismaat olisivat tästä lähtien Islanti, Norja, Tanska, Ruotsi, Suomi, Venäjä ja Ranska? Tämä vesittäisi perinteistä käsitystä termistä Pohjoismaa ja täten olisi ”pois” alkuperäisiltä pohjoismailta.

Kutsumme samppanjaksi kuohuviiniä, jota tuotetaan Ranskan ”champagne” osassa poimituista rypäleistä. Jos Puolassa tuotetusta rypäleistä aletaan käyttämään nimitystä samppanja, niin aidon samppanjan tuottajat kärsivät tästä. Tämän takia kyseinen puolalainen viinin valmistaja varmasti joutuisi oikeuteen ja häviäisi, jos hän yrittäisi käyttää samppanja-nimeä omalla viinilleen. Samoin tapaan suomalaiset yrittivät estää vodka-termin käytön juomilta, jotka väittävät olevansa ”vodkaa”, mutta olivat tehty hedelmistä perunan tai viljan sijaan.

Samoin on ”avioliitto” termin kanssa. Sanakirjat ovat kautta ihmishistorian määritelleet tämän termin tarkoittavan ”miehen ja naisen välistä liittoa”. Nyt sitä termiä halutaan väljentää. Eikö tämä ole mitenkään ”pois” perinteisen avioliittosuhteen alla eläviltä? Ehkä tämä ei haittaa monia, mutta älkäämme sanoko etteikö se olisi ”keltään pois”. Samoin Puolassa tuotettu viini olisikin samppanjaa. Yhtäkkiä myös Venäjä ja Ranska kuuluisivat Pohjoismaihin. Yhtäkkiä viinirypäleistä tuotettu juoma olisikin vodkaa.

Avioliitto-termin laimentamista on heteropariskunnilta pois. On sitten kokonaan toinen asia, onko tämä hyväksyttävä hinta siitä, että homoseksuaaliset saavat käyttää samaa nimeä omasta liitostaan, mutta älkäämme sanoko, etteikö se olisi keneltäkään pois.

Homoseksuaalisuutta vastustavat pienten lasten vanhemmat:

Homoseksuaalisten avioliittojen hyväksymisen jälkeen kouluissa aletaan opettamaan homoseksuaalisuutta täysin hyväksyttynä asiana. Näin tapahtui esim. Kanadassa, jossa homoseksuaalisten avioliitot on hyväksytty 2000-luvun alusta alkaen. Nykyään koulut opettavat viisi- ja kuusivuotiaille lapsille jo esikoulusta ja ensimmäisestä luokasta alkaen, että on ihan sama, kumman sukupuolen kanssa mennään naimisiin. http://www.cbc.ca/news/canada/supreme-court-says-b-c-school-board-wrong-to-ban-same-sex-books-1.331975

Vanhemmat eivät tätä opetusta pysty estämään, vaikka se olisi täysin heidän uskomuksiansa vastaan ja näin ollen se on heiltä ”pois”.

Kaikki vapaan mielipiteen kannattajat:

”Professori Bradley W. Miller kritisoi sitä, että Kanadassa on uuden avioliitolain myötä laillistettu koko yhteiskunnan läpäisevä systemaattinen mielipiteenmuokkaus, joka saa vaikuttaa vapaasti, koska sen vastustaminen saattaa johtaa jopa siihen, että henkilö joutuu oikeustoimien kohteeksi. Kenenkään ei ole turvallista puolustaa miehen ja naisen välistä avioliittoa lehtikirjoituksissa, kirkon opetuksessa tai edes piispojen paimenkirjeissä.” http://ls24.fi/mielipiteet/mielipidekirjoitukset/mielipidekirjoitus-sukupuolineutraali-avioliittolaki-muuttaisi; http://www.tapiopuolimatka.net/102

Kanadassa eräs pastori sai $7,000 sakot, kun puhui homoseksuaalisuutta vastaan. Englannissa pidätettiin pastori samasta syystä. https://www.google.com/search?q=preacher+fined+%247000+canada+homosexuality&ie=utf-8&oe=utf-8

Toistaiseksi on ollut mahdollista puhua homoseksuaalisten avioliittojen puolesta tai vastaan yleisen sananvapauden nimissä, vaikka homoseksuaaliset avioliitot eivät ole olleet laillisia. Kuitenkin länsimaita tarkasteltaessa on ilmeisen selvää, että homoseksuaalisten avioliittojen laillistamisen jälkeen niitä vastaan ei saa enää puhua. Sen seurauksena voi joutua sakotetuksi jopa vankilaan. http://www.telegraph.co.uk/news/religion/7668448/Christian-preacher-arrested-for-saying-homosexuality-is-a-sin.html

Tämä paljon toitotettu ”suvaitsevaisuus” näyttää siis olevan yhdensuuntainen katu, koska yleisesti homoseksuaalisten avioliitto oikeuksia kannattava media hyökkää kaikelle voimallaan niitä vastaan, jotka uskaltavat ottaa julkisesti kantaa homoseksuaalisten avioliittoja vastaan. Tämän seurauksena moni ei edes uskalla enää tuoda esille mielipidettään. Monet ovat varmasti muuttaneet ”mielipidettään” peläten, että muuten leimautuu ”suvaitsemattomaksi tietämättömäksi vanhanaikaiseksi juntiksi”. Ryhmäpainostus toimii, ja siksipä sitä käytetään.

Toinen esimerkki on se syrjintä, jonka kohteeksi homoseksuaalisia avioliittoja vastustavat voivat joutua työpaikoilla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Mozilla yhtiön toimitusjohtaja Brendan Eich painostettiin eroamaan uudesta toimestaan sen jälkeen, kun mediasirkus käynnistyi hänen monta vuotta takaperin antamastaan $1,000 dollarin lahjoituksesta kampanjalle Kalifornian homoseksuaalisten avioliittolain hyväksymistä vastaan. Usein tämä niin kutsuttu ”suvaitsevuus” ei ulotu niihin, jotka ovat homoseksuaalisten avioliittoja vastaan. Heidän mielipiteitään ei suvaita. http://www.forbes.com/sites/tonybradley/2014/04/05/backlash-against-brendan-eich-crossed-a-line/

Post a comment

Share This