Huomaatko itse mitään eroja? Nyt tutkimme, miksi näin on ja samalla analysoimme syvällisen ylistyksen lähteitä ja juuria.

Edellinen saarna päättyi Luukkaan kirjan ensimmäiseen autuusjulistukseen, Luuk. 1:45 Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!”

Nämä Elisabetin sanat olivat ääneen sanottu siunaus. Hän käytti autuusjulistuksesta tuttua termiä: ”Autuas”. Mitä tarkoitetaan sanalla ”autuas”? Tässä, kuten varsinaisessa autuusjulistuksessa (Luuk. 6:20-26), se tarkoittaa kirjaimellisesti ”onnellista” tai ”täysin tyytyväistä”. ”Autuas” viittaa ihmiseen, jolla arvioidaan olevan kaikki tarpeellinen iloiseen elämään. Ilmaisu sopii erityisen hyvin niihin, jotka ovat saaneet pelastuksen lahjan Jumalalta. Voisimme jopa sanoa, että se viittaa ihmisiin, jotka ovat äärimmäisen siunattuja![2]

Jakeessa 45 Elizabeth viittasi tähän Marian äärimmäisen siunattuun tilaan, joka oli seurausta siitä, että hän uskoi ja sen jälkeen totteli Jumalaa. Maria kuuli Jumalan Sanaa, hän uskoi Jumalan Sanaan, hän noudatti Jumalan Sanaa ja nyt näemme, kuinka hän puhkeaa ylistykseen Jumalan Sanan kautta.

Luetaan Luukas 1:46-55 yhdessä:

Luuk. 1:46 ja Maria sanoi ”: minun sieluni ylistää Herraa,

Luuk. 1:47 ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;

Luuk. 1:48 sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.

Luuk. 1:49 Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,

Luuk. 1:50 ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.

Luuk. 1:51 Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.

Luuk. 1:52 Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.

Luuk. 1:53 Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.

Luuk. 1:54 Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan

Luuk. 1:55 Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut.”

 

Kokonaiskuva

Ilon, siunauksen ja kiitollisuuden teema, joka ilmeni jakeissa 1:39-45, saa nyt jatkoa Marian puhjetessa kiitosvirteen ja ylistykseen. Huomasitko, miten hänen virtensä sisältää kolme erityistä teemaa?

1. Jumalan teot Marian suhteen (j. 46-49a).
2. Jumalan teot jumalaapelkääväisten suhteen ja verrattuna niihin, jotka eivät ole jumalaapelkääväisiä. (j. 49b-53).
3. Jumalan luotettavuus antamiensa lupausten suhteen, josta ovat esimerkkeinä hänen tekonsa Israelin suhteen (j. 54-55).

Virressään Maria julistaa luottamuksensa ja uskonsa Jumalaan ja kutsuu muita tekemään saman. Hän kertoo ensimmäiseksi, kuinka Jumala on siunannut häntä, nöyrän uskon omaavaa alhaista naista, tekemällä hänelle niin suuria asioita, että kaikki sukupolvet ovat tietoisia tästä. Sitten hän laajentaa ylistystään ​​sisällyttämällä Jumalan armon saajiksi kaikki jumalaapelkääväiset. Tämä rinnastuu kuritukseen, joka lankeaa ylpeiden niskaan. Lopuksi hän ylistää Jumalan Aabrahamille antamia Vanhan testamentin lupauksia, joiden kautta hänen voimansa ja armonsa tulevat viimekädessä siunaamaan kaikkia jumalaapelkääväisiä, olivatpa he sitten juutalaisia tai muista kansakunnista. Vastakohtana tälle ylpeät ja ne, jotka luulivat olevansa Jumalasta riippumattomia, hajotetaan ja jätetään ilman Jumalan siunauksia.

 

Syvällisen ylistyksen lähde ja juuri

Ne, jotka ovat lukeneet koko Vanhan testamentin, ovat ehkä tässä vaiheessa huomanneet, että Marian kiitosvirsi on hyvin samantyylinen Hannan rukousten kanssa 1. ja 2. Samuelin kirjoissa. Lisäksi se on täynnä yksityiskohtia, jotka on lainattu eri Vanhan testamentin kohdista. Esimerkiksi Ps. 34:2-4 luemme: ”Herra on minun sieluni kerskaus…Ylistäkää minun kanssani Herraa…hän vapahti minut kaikista peljätyksistani.” Marian virrestä luemme: ”Minun sieluni ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani.”

Eikä Maria ollut opetellut ulkoa vain satunnaisia ​​raamatunkohtia. Huomasitko, kuinka hänen kiitosvirressään on kolme erilaista teologista painotusta?

1. Päinvastaisuus: Nöyrät ylistetään ja ylpeät alistetaan.[3]
2. Jumalan lupausten täyttyminen: Jumala on muistanut lupauksensa ja armossaan auttanut Israelia ja kaikkia jumalaapelkääviä.[4]
3. Kristologia: Kaikki sukupolvet kutsuvat Mariaa siunatuksi, koska hänen poikansa, Messiaan, Kristuksen, kautta Jumalan lupaukset täyttyvät ikuisesti Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen.

On selvää, että Maria ymmärsi Vanhan testamentin teemat ja lupaukset. Hän ymmärsi Aabrahamin liiton eli lupaukset, jotka Jumala antoi Aabrahamille. Hän ymmärsi, että Messias oli tulossa ja jonka kautta kaikki kansakunnat tulisivat siunatuksi. Toisin sanoen Maria ei ollut ainoastaan ​​kuullut Raamatun kirjoituksia, vaan oli myös laittanut kuulemansa muistiinsa ja mietiskellyt niitä. Hänellä oli syvä hengellinen kaivo, josta ammentaa ylistystä. Toisin on nykypäivän ylistyksen ja jumalanpalvonnan suhteen. Jostakin syystä monissa nykyajan ylistyslauluissa on ehkä noin 5 erilaista lyhyttä säettä ja nekin ovat usein pinnallisia. Niitä sitten toistetaan monen monituista kertaa. Marian ylistysvirsi on selkeästi erilainen.

Virressään Maria kertoo pintaa syvemmältä, minkälainen Jumala on ja mitä hän on tehnyt. Hänellä oli pinnallista käsitystä parempi käsitys Jumalan sanasta ja se tulee hyvin esille hänen virressään. Ensinnä hän muistelee, kuinka Jumala on siunannut häntä, alhaista naista, tekemällä hänelle niin suuria asioita, että kaikki tulevat sukupolvet tunnustavat tämän. Sitten hän laajentaa ylistystään hahmottamalla, kuinka Aabrahamin liiton lupauksiin perustuen Jumalan voima ja armo toimii Israelin ja kaikkien muiden kansakuntien jumalaapelkääväisten ihmisten hyväksi. Vastakohtana tälle ylpeät ja ne, jotka luulivat olevansa omavaraisia ja Jumalasta riippumattomia, jäävät ilman Jumalan suosionosoituksia, hajotetaan ja lähetetään tyhjinä pois.

Matt. 12:34 opettaa, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Tiedätkö, mitä Marian sydämessä oli paljon? Siellä oli Jumalan Sanaa. Kiitos tästä kuulunee Marian vanhemmille. He olivat ilmeisesti kasvattaneet Marian Herran Sanan tietämyksessä. Näyttää siltä, että he olivat toteuttaneet Sananlaskujen 22:6 neuvon: Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.

1. Ylistys Marian saamasta Jumalan armosta

Jae 46: Ylistätkö Jumalaa sisimmästäsi vai pinnallisesti?

Luuk. 1:46 ja Maria sanoi: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa.”

Tässä meillä on sana “Herra”, jota käytetään jälleen kerran viittaamaan Jumalaan. Elisabet käytti samaa sanaa ”Herra” viittaamaan Marian lapseen kolme jaetta aiemmin (j. 43). Käsittelimme tätä aihetta viime kerralla, joten emme puhu siitä uudestaan sen enempää. Toistan vain, että tällä on mitä ilmeisimmin tärkeä merkitys. Raamattu käyttää muutaman jakeen sisällä samaa termiä ”Herra” viittaamaan sekä Jeesukseen että Jumalaan.

Mitä Maria tarkoittaa tässä jakeessa sillä, että hänen ”sielunsa” suuresti ylistää Herraa? Mitä tässä tarkoitetaan ”sielulla” ja sillä, että se ”ylistää Herraa”?

Tässä yhteydessä sielu tarkoittaa ihmisen sisimpää.[5] Kun sielu ylistää Herraa, se tarkoittaa palvontaa, joka pulppuaa sydämestäsi eli sisimmästäsi. Vastakohtana tälle olisi vain suun liikuttelu laulettaessa, jotta ei erotu muiden laulajien joukosta (ks. myös Jes. 29:13). Näinhän usein teemme, eikö? Saatamme esimerkiksi olla kirkossa, mutta emme laula tosissamme, vaan laulamme hissun kissun, koska kaikki muutkin laulavat. Tai ainakin liikuttelemme suutamme ja esitämme laulavamme. Itse olen toiminut tällä tavoin valitettavan useasti. Maria ei toiminut tällä tavoin. Todellinen palvonta ja ylistys alkavat sisimmästämme, sielustamme, hengestämme.[6] Marian sielu ylistää Herraa sisimmässään ja hän pukee tämän sisäisen ylistyksen sanoiksi. Entä mitä meidän pitäisi tehdä silloin, kuin ylistämme Herraa vain pinnallisesti? Tunnustaa tämä synti rukouksen kautta juuri sinä hetkenä, kun tulet siitä tietoiseksi ja tehdä parannus. Jos asenteesi tai tunteesi ei vastaa laulamasi laulun tai virren sanoja, pyydä Jumalaa juuri sillä hetkellä virvoittamaan ja uudistamaan sydämesi asian suhteen. Sano rukous mielessäsi, katuen vääränlaista asennettasi ja pyydä Jumalaa antamaan sinulle todellinen ilo, jotta ylistyksesi todellakin pulppuaisi syvältä sielustasi.

Entä mitä tarkoittaa, kun Maria sanoo, että hänen sielunsa ”suuresti ylistää” Herraa? Suuresti ylistäminen tarkoittaa Jumalan mahtavuuden julistamista.[7] Jumala on mahtava riippumatta siitä julistammeko sitä vai emme. Jumala ei tarvitse ylistystämme, eikä mitään muutakaan. Jumala on itseriittoinen, omillaan toimeen tuleva. Mutta sopiva, tai voisin jopa sanoa reilu, reaktio jumalaapelkääväisille on julistaa hänen mahtavuuttaan. Juuri näin Maria teki virressään.[8] Voisimme kysyä seuraavan kysymyksen itseltämme: Muistatko milloin viimeksi spontaanisti lauloit ylistystä tai edes rukoilit kiitoksissasi Jumalalle? Tämä on jotakin, joka on luonteenomaista jumalaapelkääville, mutta ei ylpeille. Ylpeät ovat liian kiireisiä palvoessaan itseään, yrittäessään saada mitä he itse haluavat elämässään ja täyttäessään omia halujaan. He ovat liian kiireisiä itsekeskeisen elämänsä kanssa, jonka tuntomerkkejä ovat itsesääli, itseluottamus, itsensä ihailu, itserakkaus, omavaraisuus ja omahyväisyys.[9] Lisäksi kaikki, mitä ylpeä on saanut ja saa Jumalalta, sen hän kuvittelee ansaitsevansa joka tapauksessa tajuamatta, että Jeesusta lukuun ottamatta kukaan ei ansaitse Jumalalta muuta kuin ikuisen kadotuksen (Room. 3:10).

Jae 47: Ylistätkö Jumalaa pelastamisestasi?

Luuk. 1:47 ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani.

Kuten käy ilmi kautta Marian kiitosvirren, Jumalan hämmästyttävät teot[10] eli mitä hän on tehnyt ja tekee niin Marian kuin kaikkien jumalaapelkääväisten puolesta synnyttävät Marian hengessä, hänen sisimmässään, iloa ja riemua Jumalaa, hänen Vapahtajaansa kohtaan.* On myös mielenkiintoista, miten kaikista mahdollisista titteleistä, joita Maria olisi voinut käyttää Jumalasta, hän käytti titteliä ”Vapahtaja”. Seuraavassa saarnassa opimme syyn tähän.

*Jumala ”vapahtajana” ennakoi jakeita: Luuk. 1:69, 71, 77; 2:11, 30.[11]

Mutta jälleen kerran huomaamme, kuinka nimenomaan alhaiset ja nöyrät ymmärtävät tarvitsevansa Vapahtajan. Ylpeät ajattelevat olevansa erinomaisia juuri sellaisina kuin ovat, itsenäisiä ja itseriittoisia tarvitsematta Luojaansa, jolle he ovat velkaa jokaisen hengenvetonsa. Milloin viimeksi mietiskelit sitä tosiasiaa, että Jumala on pelastanut sinut? Arvostatko häntä Pelastajana? Ylistätkö häntä pelastamisestasi? Vai eikö se mielestäsi ole mitenkään mullistava asia?

Missä olisit nyt, jos Jumala ei olisi työskennellyt elämässäsi? Seuraavalla kerralla, kun sinulla on vaikeuksia sielustasi tulevasta Jumalan ylistämisessä tai palvomisessa voisit pohtia sitä, miten Jumala lähestyi sinua, kun vielä olit hänen vihollisensa. Olit hänen vihollisensa, mutta hän oli armollinen sinua kohtaan. Sinä olisit ansainnut ikuisen kadotuksen rikoksistasi häntä vastaan, mutta hän adoptoi sinut lapsekseen. Sen jos minkään pitäisi motivoida sinut todelliseen sisimmästäsi pulppuavaan ylistykseen ja palvontaan. Jos näin ei ole asianlaita, on mahdollista, ettet ole pelastunut ja näin ollen olet vielä Jumalan vihollinen. Tällaisessa tilanteessa sinun kannattaisi korjata tilanne pikaisesti. Kuka haluaa olla maailmankaikkeuden Luojan, ylläpitäjän ja kaikkivoivan Jumalan vihollinen? Jos et ole pelastunut, niin Raamatun mukaan olet Jumalan vihollinen. Luuk 11:23 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Tiedän toki, että saatat pitää tätä “poliittisesti epäkorrektina” tai ”suvaitsemattomana,” mutta Raamattu ei ole poliittisesti korrekti. Se kertoo miten asiat ovat eli, totuuden, olipa se kuinka epämiellyttävää tahansa. Ja Raamattu sanoo, että tässä asiassa ei ole ”neutraalia ei-kenenkään maata”. Olet joko Jumalan lapsi tai hänen vihollisensa.

 

Jakeet 48 – 49a: Ylistätkö Jumalaa siunauksistasi?

Nyt Marian virsi etenee yksityiskohtiin kertoen, miten Jumala on siunannut häntä:

Luuk. 1:48 sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.

Luuk. 1:49 Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,

Jumala korottaa alhaiset. Marian tapauksessa Jumala katsoi palvelijattareensa, joka oli alhainen ja vähäpätöinen maailman mittapuun mukaan. Aiemmista saarnoistamme muistamme, että Maria todellakin oli alhainen. Todennäköisesti hän oli noin 13-14 vuotias kouluttamaton tyttö vähäpätöisestä maaseutukylästä. Mutta tästä lähtien kaikki sukupolvet ylistävät Jumalan hänelle antamaa siunausta. Miksi? Jae 49 kertoo syyn tähän: Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä.

Jumala, ”voimallinen”,[12] ylensi Marian tehdessään hänelle suuria, valitessaan hänet kantamaan kohdussaan Israelin ja koko maailman Messiasta, [13] joka panee täytäntöön jakeissa 51-55 kuvatut tapahtumat. Ei ole montaa suurempaa asiaa!

Maria ei olisi voinut koskaan edes kuvitella, että Jumala antaisi hänelle näin suuren huomion, näin suuren siunauksen, ja hän oli äärimmäisen kiitollinen tästä. Se on niin suuri siunaus, että vastedes[14] kaikki sukupolvet ylistäisivät häntä autuaaksi. Ja tämä oli itse asiassa jo alkanut. Muistatko, kuka oli ensimmäinen henkilö, joka kutsui Mariaa autuaaksi? Luimme tästä muutamia jakeita aiemmin. Jakeessa 45 Elisabet oli ensimmäinen henkilö, joka kutsui häntä autuaaksi. Luuk. 1:45 Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!”

Miten ylistää ja palvoa paremmin?

Raamattu kehottaa mietiskelemään Jumalan sanoja päivin ja öin:

Joosua 1:8 Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin.

Psalmit 1:2 (Autuas on se mies, joka) rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!

Nämä olivat asioita, joita Marian vanhemmat olivat ilmeisesti painottaneet hänelle Sananlaskujen 22:6 mukaan. Näin Marialla oli syvä tuntemus Jumalan sanasta, joka puolestaan mahdollisti syvältä sielusta pulppuavan ylistyksen. Tapamme ylistää ja palvoa on suoraan sidoksissa Raamatun tuntemukseemme ja sen totuuksien soveltamiseen elämässämme. Jos aikamme Sanan parissa on vähäistä, ylistyksemme ja jumalanpalvontamme on todennäköisesti myös vähäistä. Jos aikamme Sanan parissa ja sen soveltaminen elämäämme on syvällistä, ylistyksemme ja jumalanpalvontamme on todennäköisesti myös syvällisempää. Olkoot Marian vanhemmat esimerkkeinä kaikille vanhemmille, miten kasvattaa lapsia. Vieköön Marian kannustava esimerkki meidät syvällisempään Raamatun tutkiskeluun ja tuntemukseen.

Maria on esimerkkinä meille myös Jumalan siunausten julistamisessa ja niistä kumpuavasta ylistyksestä. Milloin viimeksi ylistit Jumalaa, omassa sydämessäsi tai muiden kuullen siitä, mitä hän on tehnyt elämässäsi ja miten hän on siunannut sinua? Seuraavalla kerralla, kun sinulla on vaikeuksia ylistää tai palvoa Jumalaa sisimmästäsi, sielustasi, rukoile häntä antamaan sinulle katumus ja muuttamaan sydäntäsi ja asennettasi. Mietiskele sitten, minkälainen Jumala on ja mitä hän on tehnyt. Pohdi kaikkia hänen siunauksiaan, joita hän on sinullekin avokätisesti antanut. Sinulle, joka et aikoinaan antanut Jumalalle mitään kunniaa tai huomiota ja kuinka jopa nyt teet syntiä häntä vastaan päivittäin. Kiitos olkoon Jeesukselle siitä, että hän kärsi tuomion niin menneistä kuin tulevistakin synneistämme ristillä. Vaikka kuvainnollisesti lyömme Jumalaa synneillämme päivittäin, hän näkee meissä vain Jeesuksen täydellisyyden.

Jos jostain syystä et ole vielä katunut syntejäsi ja tehnyt parannusta ajatellen, että olet oman itsesi herra sen Jumalan sijaan, joka on luonut sinut ja sallii sinun nytkin hengittää ja elää, silloin sinulla on vain yksi asia tehtävänä: kadu ja tee parannus, ennen kuin on liian myöhäistä. Hän on luvannut antaa anteeksi kaikille niille, jotka tulevat hänen tykönsä (Joh. 6:37). Jos luulet olevasi niin hirvittävän syntinen, että Jumala ei voi antaa sinulle anteeksi, muista, että hän antoi anteeksi myös Saulille, kristittyjen vainoajalla ja murhaajalle, josta sittemmin tuli apostoli Paavali. Hän muun muassa kirjoitti suuren osan Uudesta testamentista. Niin suurta syntiä ei olemassakaan, jota Jumala ei voi antaa anteeksi, paitsi tietenkin epäuskon synti, jossa hylkäät hänen tarjoamansa pelastuksen. Älä torju Pyhää Henkeä hänen kutsuessaan sinua katumukseen, parannukseen ja Jumalan armon saajaksi. Usko ja tee parannus tänään. Kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Ps. 95:7-8 Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.

2. Kor. 6:2 Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

 

Rukoilkaamme

Herra, armahda meitä syntisiä. Johdata meidät elävän veden lähteille, sinun Sanasi pariin. Muistuta meitä mahtavuudestasi ja kaikesta siitä mitä olet tehnyt ja tulet tekemään. Anna tämän vaikuttaa sisimmässämme ja näin johdata meidät syvällisempään ylistykseen ja palvontaan. Älä anna maailman viettelysten viedä huomiotamme iankaikkisista asioista, jotka odottavat meitä. Aamen.

Lisää saarnoja osoitteessa www.maallikkosaarnaaja.com

 

Lähteet

[1]μεγαλύνει (megalynei, suurentaa)

[2]https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?t=kjv&strongs=g3107;https://www.gotquestions.org/beatitudes.html

[3] We find the coming of God’s mercy and salvation to the lowly especially in 1:48–49, 52b, 53a. The corresponding judgment and bringing low of the haughty is found in 1:51b, 52a, 53b. Whereas this teaching has OT precedents, we find this theme frequently in Jesus’ teaching (6:20–26; 13:30; 16:25).Indeed, with Jesus’ coming the humble poor and outcasts become first, i.e., they are receiving salvation, whereas the proud and arrogant become last, i.e., they are rejecting salvation and receiving divine judgment. Stein, R. H. (1992). Luke (Vol. 24, p. 94). Nashville: Broadman & Holman Publishers.

[4] This is already seen in Elizabeth’s and the virgin Mary’s pregnancies (1:41–44); but it is also evident in Mary’s hymn, which speaks of God’s visiting his people (1:51–54), remembering God’s mercy, and helping his servant Israel just as he said, i.e., promised, to the fathers (1:54–55). Although the term “fulfilled” is not found in the account, the entire context and vocabulary come from the OT and speak of God’s keeping his covenantal promises and visiting his people in his Son’s coming. This theme is again picked up in 1:67–80 and in the next chapter in 2:11, 25–26, 29–32, 38. For further discussion see Introduction 7 (1). Stein, R. H. (1992). Luke (Vol. 24, p. 94). Nashville: Broadman & Holman Publishers.

[5] ‘inner self, being, mind’ [LN]Blight, R. C. (2008). An Exegetical Summary of Luke 1–11 (2nd ed., p. 52). Dallas, TX: SIL International.

[6] https://www.gotquestions.org/soul-spirit.html

[7] Magnifies = ‘to declare/proclaim/tell the greatness of’ [AB; HCSB, REB]. It means to make the Lord great and glorious by what one says [Lns].Blight, R. C. (2008). An Exegetical Summary of Luke 1–11 (2nd ed., p. 52). Dallas, TX: SIL International;

[8] The strongest literary parallel to the hymn is Hannah’s word of praise in 1 Sam. 2:1–10. BECNT

[9] Kuten mainittu AW Tozer:in kirjassa: ”The Pursuit of God”

[10] The hymn itself spells out the deliverance in terms of eschatological reversal and the promises to Israel. Mary’s language is best taken in the national categories in which it is introduced, though of course such language has spiritual implications. BECNT

[11] Stein, R. H. (1992). Luke (Vol. 24, p. 91). Nashville: Broadman & Holman Publishers.

[12]The title Mighty One often alludes in the OT and in Judaism to the warrior God who fights on behalf of his people and delivers them (Ps. 44:4–8 [44:5–9 MT]; 89:9–10 [89:10–11 MT]; 112:2, 9; Zeph. 3:17; 2 Macc. 3:24; 3 Macc. 5:51; R. Brown 1977: 337; Wiefel 1988: 59; Schürmann 1969: 74). In Luke, God creatively exercises his power to deliver his people. Emphasis on sovereignty is also present in the OT (Ps. 99:3; 111:9; Lev. 11:44–45 [giving the covenant ground of such holiness and stressing God’s unique holiness as deliverer]; Isa. 57:15). BECNT

[13]The OT also uses the idea of God’s looking on his own in acts of love (1 Sam. 1:11; 9:16); Luke 9:38 also uses the verb to express a call to Jesus for compassion for a sick son (Marshall 1978: 82). The aorist tense refers to the event of messianic conception. BECNT

[14] The expression “from now on” (ἀπὸ τοῦ νῦν, apo tou nyn) is an important Lucan phrase. It indicates that a significant change (or an important event in salvation history) has taken place in God’s plan, so that “from now on” things will be different (Luke 5:10; 12:52; 22:18, 69; Acts 18:6). Once Mary is touched by the gracious act of God, things are different (Stählin, TDNT 4:1111, 1113). BECNT